Talvivaatetus

Taisin olla jopa muotia edellä (enkä vain aallonharjalla), kun kaksi vuotta sitten neuloin itselleni tämän paidan:

Kaupunkimme Seppälän ikkunassa seisoo nimittäin parhaillaan tällaiseen asuun pukeutunut mallinukke!

Työpaja

Alkusyksystä ystävien häissä kiinnitin huomiota jonkun sukulaistätiin, joka saalisti muiden tölkkejä napsiakseen niistä avausklipsut talteen. Juhlavieraiden humalatilan perusteella saalis illan aikana olikin varmaan huomattava. Harmitti, etten itse keksinyt tehdä samaa!

Askartelupiste

On niin kiva ajatus, että jostain periaatteessa hyödyttömästä voi tehdä jotain hauskaa tai kaunista! Netistä löytyy tölkinvetimimien virkkaukseen paljonkin ohjeita, mutta itse opin parhaiten näkemällä työn käytännössä, ja niinpä menin viime viikolla ihan kurssille aiheesta. Nyt osaan jo virkata pyöreitä juttuja ja ehkä yhdistääkin klipsuja toisiinsa.

"Aihioita"

Ensi viikolla opin ehkä tekemään suoraa linjaa, eli vaikkapa vyön. Jee! Heti alkoi mielessä pyöriä kaikenlaisia omiakin design-ideoita netistä löydettyjen lisäksi. Onneksi opettajalta voi ostaa lisää klipsuja, sillä tuntuu ettei omasta lähipiiristä löydy tarpeeksi juoppoja, jotta materiaali riittäisi kaikkiin ideoihin! (Onneksi en larppaa, koska silloinhan pitäisi kaikki klipsit tietysti käyttää haarniskan kokoamiseen...)

Keltainen pussi - H&M, musta pussi - Change, virkkuukoukku koivua (Joen langasta)

Mutta milloinkahan jaksaisin tehdä valmiiksi tämän yllä kuvatun projektini? Tarkoituksena oli virkata muovikassit kauniimpaan muotoon = isoäidinneliöiksi, ja niiden kokoaminen loppujen lopuksi matoksi. Toteutus oli periaatteessa ihan onnistunut, mutta into loppui siinä vaiheessa kun tajusin, ettei meillä yksinkertaisesti ole paikkaa, jonne mokoman maton sijoittaisin.

Nämä ruoat Suomeen! Heti!

Katselin vanhoja matkakuvia Taiwanista ja mietin, että vaikka hyvien nuudeleiden perässä tarvitse enää vaeltaa Vii-voaniin vaan lähikauppaan ja eksoottisempiakin ruoka-aineita sieltä lähikaupasta löytyy, on kyllä useita ruokatuotteita ja -lajeja, joita reissussa on tullut maisteltua, ja joita olisi hauska syödä joskus Suomessakin. Nämä nyt ainakin:

1) Bubble-tea - Taiwanin lahja maailmalle

Minun mielestäni parasta kuumalla teellä, mutta kylmällä maidolla, jotka yhdessä tapiokapalleroiden kanssa vähitellen yhdistyvät epämääräiseksi seokseksi. Toiveeni on nyt myös kuultu, sillä bubble-teetä saa nyt kuulemma sekä Asematunnelista että  Eerikinkadulta. Jei! (Oisko nyt syytä jo harkita sitä Helsinkiin lähtöä?)

2) Kiinalainen hotpot

Miksi kaikista kiinalaisista ravintoloista saa vain hapanimelää jotakin tai sitä samaa jotakin friterattuna JA hapanimeläkastikkella? Miksei koskaan kunnon hotpotia, jossa maut tulee enemmän pataan isketyistä raaka-aineista kuin epämääräisistä kastikkeista?

Mangoa ja taaroa.

3) Snow Ice

Tosissaan muodin aallonharjalla oltaisiin, jos tätä ruvettaisiin tarjoilemaan Suomessa. Annoksen pohja on kuin siirapilla makeutettua pehmeää jäämurskaa ja päälle voi valita mitä tahansa makeaa kuten hedelmiä siirapissa, marjoja siirapissa tai vaikka papuja. (Taiwanilaisten mielestä tomaattikin on muuten hedelmä. Näin suomalaiselle sen esiintyminen "mixed fruits" -jälkiruoassa oli joka kerta yhtä iso yllätys)

4) Sen seitsemän sorttia jääteetä

Eikä vain jääteetä esanssinaan sitruuna tai (jopas on hurjaa!) persikka. Vaikka juomistahan eniten olen kokoussa intialaiseen mangomehuun... Mmm...

Mahtoikohan makua parantaa versojen päällepursotettu majoneesi?

5) Oikeasti maistuvat bambunversot

Kun on koko elämänsä syönyt vain säilyketölkistä esiin ravisteltuja bambulastuja, joiden kuidut tarttuvat hampaisiin, tuoreet bambunversot yllättivät pehmeydellään. Söisin milloin vain uudelleen!

Pitäisikö paljastaa myös, mitä en jäänyt kaipaamaan? No, käärmekeitossa oli vähän liian vähän saatumia ja liikaa rustoja, eikä Chiayin kuuluisa sisäelinannoskan mikään makuhermoja hivelevä annos ollut...

Tässä niitä olisi: osia joista en edes halua tietää, mistä ne päin lehmää(?) ne on.

Kuuluisaa stinky tofuakin upposi yötorilla ihan koko annos! Mutta se ei nyt päässyt listalle, koska ei sitä ehkä nyt joka päivä...tai edes vuosikaan söisi.

Toreilla ja turuilla

Kertakäyttöisyys on kirosana! - muuallakin kuin festareilla. Vanhat nuoret suosivat siis kirpputoreja, joilta voi aina säännöllisin väliajoin tehdä hyviä löytöjä. Muodikkuuskin onnistuu varsinkin nyt, kun esim. eräidenkin ruotsalaisten (ja tanskalaisten) vaateketjujen valikoimat näyttää siltä, että joku on ryöstänyt vanhainkodin ja pistänyt mummojen koltut kauppaan. 

Tällaista tavaraa oli tarjolla kesällä 2011 (osa on ehkä naapureiden pyykkejä)

Sofia onkin nyt houkutellut talonsa asukkaat pitämään pihalle yhteistä pihakirppistä ensi lauantain Siivouspäivän yhteydessä. Ei haittaa vaikka on jo syksy, kun omalta pihalta pääsee äkkiä sisätiloihin lämmittelemään! (Ja asiakkaillekin voisi ehkä yrittää myydä lämmittävää kahvia...) Muita itse järjestetyn pihakirppiksen hyviä puolia ovat tietysti ilmainen myyntipaikka (kaikki myynti on heti plussaa) ja tavaran raahamisen suhteellinen vähyys. Voin suositella kaikille!

Tämä villapaita löysi jo uuden kodin. Mutta mitä aarteita onkaan naapureilla vielä tarjolla?

Jos joku ei nyt jaksa/ehdi/viitsi kirpparia pihalleen perustaa, niin siivouspäivän voi silti käyttää esim. kaappien tyhjennykseen (sen tekee jokainen kuitenkin liian harvoin!). Löytyneet aarteet voi ottaa uudelleen käyttöön, lahjoittaa kavereille, arpoa blogissa (näyttäisi olevan suosittu tapa päästä eroon harhaostoksista) tai toimittaa vaikka paikalliseen kierrätyskeskukseen (jotka usein jopa hakevat ainakin isommat tavarat).

Jonkun mummon paita. Eikun oho, tää olikin vaatekaupasta tää kuva.

Azerbaidzhanilaista ruokaa

Azerbaidzhanilainen ruoka on melko simppeliä eikä mitenkään tulista (toisin kuin esim. georgialaisen keittiön antimet). Lisäksi kranttujen syöjien (joihin Sofia tosin ei kuulu...) elämää helpottaa se, että esim. yrtit ja vihannekset tarjoillaan usein lautasilta omina nippuinaan, eli jos ei esim. kurkku tai rakuuna miellytä, ei sitä ole pakko omalle lautaselle ottaa.

Dolmat (eli lampaan jauhelihalla täyteyt mitkä tahansa vihannekset) ovat tyypillistä azeruruokaa.

Ainakin meidän matkamme perusteella ruokailun kulmakiviä ovat lampaanliha, lampaanjuusto (kuin fetaa), korianteri, sumakki ja tee. Teetä juotiin paljon, ja ainakin vuoristokylissä sitä valmistettiin myös ihan tavallisista lähistöllä kasvavista yrteistä. Illalla meille tarjottu vahva timjamitee oli yksi parhaista teekokemuksistani ikinä.

Teetä tulossa

Muistaakohan joku keväisen tutustumismatkani luontaistuotekauppaan? Sen tein oikeaoppisten azeriruokien valmistusta varten. Tässäpä bloginkin lukijoille muutama jo testattu ohje, joilla voi päästä tunnelmaan, mikäli ei nyt vielä halua tilata netisä menolippua paikan päälle:

MANGAL-SALAATTI (8 annosta. Valmistusaika: n. 40 min.)
Tietoisku: Mangal-salaattia syödään yleensä grilliruoan kanssa. Autenttisimman tunnelman siis saavutat, kun kypsennät salaatin seuraksi lammasta.

8 munakoisoa
8 tomaattia
1 tulinen vihreä paprika (onnea vaan kun Suomessa etsitte tällaisia...)
1 nippu korianteria
1 nippu basilikaa
1 iso punasipuli
4-5 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
1 rkl 6% viinietikkaa
0,25 dl kasviöljyä

Bloginpitäjän huomio: Tarkimmat lukijat saattavat huomata, ettei mittasuhteissa ole mitään järkeä: 8 annokseen tulee 8(!) munakoisoa ja muut vihannekset päälle... Mitä ihmettä?! Aineita voi siis laittaa täysin oman mielen mukaan, oleellista on munakoison ylivalta ja se että pilkkoo kaiken niin järjettömän pieneksi, että siihen harva suomalainen kykenee. 

Pese, kuivaa ja paista uunissa tai grillissä ritilällä munakoisoa, tomaattia ja paprikaa 15-20 minuuttia, jäähdytä. Poista munakoisosta “hännät” ja paprikasta siemenet. Hienonna kaikki vihannekset ja laita ne hetkeksi siivilään, jotta ylimääräinen neste valuu pois. Siirrä sitten kulhoon.

Huuhtele, kuivaa ja hienonna korianteri ja basilika, sekoita kasvisten sekaan.
Kuori sipulit ja valkosipuli, hienonna ja sekoita muihin kasviksiin. Mausta salaatti suolalla ja pippurilla maun mukaan, lisää etikka ja öljy. Siirrä salaatti tarjoiluastiaan ennen tarjoilua.

Aijai, mikäs herkku siinä lautasen vasemmassa reunassa möllöttää? No paistettu lampaanrasva tietenkin!

SITRUUNAŠERBET
Tietoisku: Azerbaidžanilaiset šerbetit ovat kevyitä mehuja, joihin käytetään happamia hedelmiä (luumuja, sitruunaa, granaattiomenoita). Juomaan lisätään yleensä myös ruusuesanssia. Mehun tulee olla kirkasta, joten hedelmät puristetaan siihen varovaisesti tai mehu siivilöidään puristamisen jälkeen.

4 sitruunaa
n. 50 sokeripalaa (n. 100-150g)
1 litra vettä
1 tl ruusuesanssia / 1 pisara ruusuöljyä

Sitruunat kuoritaan ja kuoria keitetään kahdessa lasillisessa vettä 5-7 minuuttia. Liemen annetaan jäähtyä. Sitruunoista puristetaan mehu erilliseen astiaan. Vesi ja sokeri keitetään sakeaksi, kuuman sokeriseokseen lisätään sitruunankuoriliemi, sekoitetaan ja 10 minuutin kuluttua lisätään ruusuesanssi. Kun neste on jäähtynyt, lisätään sitruunasta puristettu mehu ja šerbet pannaan kylmään jäähtymään.

Muotia Azerbaidzhanissa

Azerbaidzhan oli keväällä esillä suomalaisessakin mediassa, lähinnä siksi että maa isännöi tänä vuonna Euroviisut. Pitihän siis vanhan nuorenkin päästä maa testaamaan! Tosin reilua kuukautta jälkijunassa...

Öljytuloilla elävän maan vauraus näkyi etenkin pääkaupungissa Bakussa. Ne Euroviisujen yhteydessä jatkuvasti näytetyt liekkitornit oli oikeastikin hienot (ja samalla tosi överit). Jos joku lukijoista kaipaa tarkempaa matkakuvausta, sellaisen voi lukea erään vielä hiukan vanhemman nuoren kirjoittamana täältä (ja osa II löytyy myöskin).  

Muotia kävelykadulla

Vaikka Azerbaidzhan on muslimimaa, asia ei pahemmin näkynyt arkipäivässä. Kyläkaupan myydyimmät tuotteetkin on kuulemma olut ja vodka. Pukeutuminen oli keskimäärin ehkä hieman peittävämpää kuin Suomessa, esim. miehilläkin oli pitkät suorat housut jopa yli 30 asteen kuumuudessa... Tosin vuoristossa niillä oli sitten turkistakit +17 asteessa, eli kylmyyskin on suhteellista! Naisilla taas yleensä polvet ja okapäät oli suurinpiirtein peitettynä, mutta eipä sen kummempaa. Jotain paikallisesta muodista pystyi ehkä päättelemään siitä, että eurooppalaisten muotiketjujen liikkeistä löytyi rekkikaupalla tämän vuoden hittituotetta mikroshortseja. Kaikki 50-70 % alennuksesta (eivät ole tainneet oikein mennä kaupaksi).

Miesten muotia vuoristokylässä. Ihan on otettu kuva tänä kesänä eikä esim. v.1965

Tosin sen ainoan kerran, kun päätin, että kyllä tässä helteessä voin turistina olla hihattomassa, joku mummo minut nähdessään sai hepulin ja työnsi väkisin päälleni huivia. Ja yritti sen jälkeen vielä rahastaa huivin lainasta! No, sitten kävi kyllä ilmi, että luuli mun olevan menossa jollekin rukoushuoneelle ja oli melkein pimahtanut myös seurueen sortseissa kulkeneille miehille...

Azerimuotia Suomeen siirrettynä. Huomaa erityisesti olkapäät säädyllisesti peittävä "kaulus".

Suomalaisuuden ytimessä 2: Mustikat ja pakastaminen

Jostain hämärästä syystä Suomessa jopa alle kolmikymppiseltä kaupunkilaistenkin on ihan luontevaa kysyä "Marjastatko?" ja ellei vastaaja juuri ole suuntaamassa metsään, niin ainakin jotain muistoja aiheesta on mahdollista kaivella mielen syövereistä esiin.

Ja onhan se hienoa, että meilä kasvaa metsissä ihan oma superfoodi eli mustikka. Unohtakaa jo ne 24 euroa kilolta maksavat goji-marjat! Mustikat auttavat mahavaivoihin, parantavat näköä ja myös laihduttavat. Kun suomalainen lapsena sairastaa, sille syötettään aina mustikkasoppaa ja keltaista Jaffaa. Jaffaan ei ole liiemmin tullut koskettua aikuisiällä, mutta mustikoihin en onneksi ainakaan minä kyllästynyt.

Aina ei voi voittaa: kesällä 2010 tämä oli kaikki, mitä sain kasaan, vaikka hiippailin metsässä tunteja.

Jotta ravinteista pääsee nauttimaan ympäri vuoden, pitää marjat tietenkin säilöä, ja kuten Martat sen sanoisivat: "Pakastaminen on helppo, nopea ja vaivaton tapa säilöä kesän satoa talvipäivien varalle". 

Pakastimeen on jo toiveikkaasti syötyä tilaa uusia marjoja odotellessa

Hoksasin tässä yhtenä päivänä, että pakasterasian pohjassa lukee nimi Laura Huhtela-Bremer (ei, hän ei ole työkaverini, jonka eväät olin nyysinyt vaan paljastui googlaamalla muotoilijaksi). Hauska tapa huomata, että tämänkin arkisen tavaran on joku tosiaan miettinyt! Ylen Areenasta voi käydä kuuntelemassa lisää Jäänalle-pakasterasioista.

Keittiön kaapissa asuu pakasterasia poikineen. (Ylähyllyllä vasemalla Jäänalle-rasioita)

Jäänalle-pakasterasioita on Suomessa myyty 17 vuoden aikana 50 miljoonaa kappaletta! Huh! Kyllä niihin on saanut muutamat marjat ja eväät säilöttyä.

Harvinaista herkkua

On ollut sellaista juoksua paikasta toiseen edelliset viikot, että aamulla tein yllättävän havainnon...

Oho, kalenterissa ei ole MITÄÄN tälle viikolle. Paitsi tuo "K", joka tarkoittaa, että pitäisi palauttaa kirjoja kirjastoon. Ja töissä pitää vielä käydä. (Onneksi seuraavalla aukeamalla loppuviikon kohdalla lukeekin sitten kissan kokoisin kirjaimin "LOMA".)

Tässä se nyt on...

...KESÄ! 

Hame - Sigma, Petroskoi, kalpeat jalat - Sofia,  vesi - Pielisjoki

Vihreää! Vihreää!

Parsakaalia, sitruunaruohoa ja kesäkurpitsaa

Joku ehkää muistaa, miten Sofia eräänä kesänä löysi sisäisen viherpeukalonsa ja päätti istuttaa raparperin mäntymetsään. Raparperit ovat (ekä hieman yllättäenkin) kukoistaneet, mutta valitettavasti istutuspaikka sijaitsee n. 350 kilometrin päässä kotoa.

Sekalaisia yrttejä

Onneksi ruokaa voi saada lähempääkin - kaupungin vuokraamalta palstalta. Sellaisen hankkiminen oli tosin varsinaista salatiedettä: netistä ei löytynyt asiasta pihaustakaan, vaikka TIESIN palstoja olevan olemassa, kun olen monesti ohi polkenut ja kavereillakin on oma viljelmä ollut. Onneksi näiltä kavereilta sain sitten vihjeen, että palstoja varten pitää mennä ihan itse jonottamaan kaupungin infopisteeseen. Kivikautista...

Chilejä

Kun palsta oli saatu, sen etsimisessä oli myös oma hommansa. Käsin piirretty kartta oli kyllä mukana, mutta maastossa palstat on ilmeisesti merkitty viimeksi joskus 20 vuotta sitten ja aika iso osa alueesta oli pajukkoa. Palsta, jonka oletamme kuuluvan meille oli sentään vain enimmäkseen heinikkoa.

Tähän se meidän vihannesparatiisi nousee

Loppujen lopuksi onnistuin kaivamaan heinien alta esiin myös herukka- ja karviaispensaan. Ja viereiseltä joutomaalta saimme palstalle siirrettyä raparperin (ja mullan mukana ilmeisesti myös nokkosia).

Avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa

Apua, kotini on muuttumassa kasvihuoneeksi! Ihan jokainen ikkunalauta on täynnä palstalle myöhemmin siirrettäviä taimia. Siis IHAN JOKAINEN, kuten kuvatkin yllä todistaa. Ja silti piti jostain päähänpistosta tilata vielä lisää kasveja Viherpeukaloilta. (Palautetta: tilatut chilit oli ihan täynnä kirvoja. Argh! Toivottavasti lähtevät mäntysuopaliuoksen suihkuttelulla eivätkä tajua levitä muihin kasveihin.)

Amppelitomaatteja ja chilejä

Vaiettu salaisuus?

Sain työpaikalla satulatuolin testikäyttöön 3 päiväksi. Jipii! Suurimpana syynä oli se, että olin erehtynyt harjoittamaan urheilua, ja uimisen seurauksena (tai siitä huolimatta?) niska-hartia-alueellani naksahti ja ikävä kipuhan siitä seurasi.

Plussat: 

+ Kolmen päivän käytön jälkeen voin kyllä sanoa, että satulatuoli toimii. Yläselkäni on normaalilla työtuolilla istuessani useinkin jumissa, mutta nyt kipua lapaluiden välissä ei tuntunut ja tuo urheiluvammakin parani onneksi päivässä. 

+ Olo oli oikeaoppisessa puoliseisonnassa tosi tehokas.

Miinukset: 

- Haaroväli tuossa penkissä istuessa kyllä kipeytyi! Olenko jotenkin yksin tämän kanssa vai miksi Google ei anna yhtään osumaa haulle "Haarat kipeytyy satulatuolissa"? Ei minkäänlaisia ohjeita, voisiko esim. säädöillä vaikuttaa tähän (vaikka säätömahdollisuuksiakin näytti olevan). Kysymyksiä & vastauksia -palstallakin todettiin vain nätisti, että "Totuteltaessa uuteen istuma-asentoon on normaalia että paikat voivat kipeytyä, erityisesti selkä ja takamus." Nope, kyllä se oli haarat, jotka kipeytyi.

- Kun on ensin herännyt liian aikaisin ja pyöräillyt unenpöpperössä töihin, olisi tosi kiva lösähtää siihen pehmeään työtuoliin. Nyt joutui istumaan haarojentappajaan ja tuntemaan olonsa heti aamusta tehokkaaksi.

- Työpöydässä pitäisi olla tosi hyvät säädöt, että sen saisi tarpeeksi korkealle. Nyt jouduin avittamaan näppäimistöä ja näyttöä sanakirjoilla.

Tuomio: Ottaisin päivittäiseen käyttöön, mutta hankkisin työhuoneen nurkkaan nojatuolin lukemistöitä varten.

Sopivan kamalaa

Viikonloppu. Sataa. Parasta vain linnoittautua kotiin ja katsoa ruudulta heitä, joilla on paljon parempia sytiä linnoittautua asumuksiinsa... Siis kauhuelokuvia!

Tällaiselle herkälle ihmiselle kaiken maailman Ringut ja Shutterit ovat kuitenkin vähän liikaa, mutta nähtyäni Planet terrorin tajusin löytäneeni oman kauhugenreni: komediakauhun.

Trailereissa on nyktään usein se hyvä puoli, että ne paljastavat ihan liikaa. Eli kun ne katsoo tuntee nähneensä jo koko elokuvan ja vielä jää loppupäivä muuhun puuhasteluun! (Vähän kuin lukisi maailmankirjallisuuden klassikoita alle minuutissa.) Tässä siis suosikkielokuvani trailerini:

1) Rubber



2) Tucker and Dave vs Evil 



3) Black Sheep



Meinasin linkittää tänne vielä Britney Spearsin Crossroadsin, koska luultavasti monelle pahinta kauhua olisi varmaan joutua katsomaan se, mutta en löytänyt kyseisen leffan trailerista yhtäkään katsomiskelpoista versiota...

Oppia ikä kaikki

Koin tänään melkoisen yllätyksen ruusuvedenetsintäreissullani, kun eksyin Life-luontaistuotekauppaan. (Kauppaan päädyin, kun ensin olin pohdinnan tuloksena sulkenut pois thaimaalaisen ja intialaisen ruokakaupan, jotka ovatkin tämän seudun ainoat "etniset" liikkeet. Enkä ainakaan muista, että ruusuvesi kuuluisi erityisesti kummankaan maan ruokakulttuuriin. Ja työkaveri kehotti kokeilemaan apteekkia tai luontaistuotekauppaa.)

Mikä käsite: LUONTAISTUOTEKAUPPA. Koskaan sellaisessa käymättä (ja monta kertaa ohi kävelleenä) olin tullut tulokseen, että kyseisissä kaupoissa asioivat vain:

1) auringonhattu-uutetta imppaavat tädit

2) toinen toistaan omituisemmin nimetyillä tuotteilla itseään kuihduttavat ikuisuuslaihduttajat, sekä 

3) kehonrakentajat. 

Hei, sokerikin auttaa laihtumaan

Näistä ryhmistä epäilyttävimpiä on varmaankin uute-tädit, koska heidän mielestään mikään tauti ei lähde lääkkeillä yhtä hyvin, kuin esim. imeskelemällä siitepölyä tai vastaavaa. Moniallergisena olen ollut kiitollinen massiviselle lääketeollisuudelle ja apteekeille siitä, että itse olen aina onnistunut hoitamaan vaivani pois kemiallisesti luoduilla ja steriileillä tuotteilla, joiden ei tarvitse pelätä olevan missään tekemisissä mahdollisten allergeenien (eli sen luonnon) kanssa.

Pakko muuten mainita, että kaupan nettisivu ei ollenkaan hälventänyt epäilyksiäni. Mutta tuo meidän kaupungin kauppa olikin ihan erilainen! Siellä oli ensinnäkin hyllykaupalla ruokia, ja kaikki olivat luomua, tai ainakin "ecological", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Alehyllyssä olivat suloisesti sekaisin magneettipohjalliset (auringonhattutätein juttuja), luomuvauvanruoat ja öljynenätipat. Ruusuvesikin löytyi. Ja jotta epämääräisten tahnapurkkien määrä jääkaapissamme olisi vakio (talouden miespuolinen jäsen juuri viime viikonloppuna heitti pois puoliksi syödyn, dagestanilaisen torimyyjän mukaan lähes ihmeitätekevän feijoa-hillon) ostin myös leivänpäälle levitetävää kurpitsansiementahnaa.

Ostokset (tällä kertaa)

Yksi parhaista jutuista löytyi "yläkerrasta": Ole hyvä - pesuaineiden täyttöpullot. Nyt ei siis tarvitsekaan muistaa ottaa tyhjentynyttä shampoopulloa mukaan Helsinkiin, jotta sen saisi täytettyä Hakaniemen ekokaupassa (olen unohtanut pullon kotiin "vasta" 3 kertaa). Myös ekologisia meikkejä näytti olevan tarjolla plus kaikenlaista muuta kotitaloustarvetta.

Myönnetään, vähän kyllä tuli hyllyjä kierrellessä sellainen olo, että luomutuotteiden ostaminen on vain hyvin toimeentuleville cityhipeille (kun tarvitsee erikseen mennä tuollaiseen liikkeeseen - kyllä luomua pitäisi olla kohtuuhintaan tarjolla ihan kaikille perus-marketeissa). Mutta nytpä voin sitten lisätä ne stereotypiaani kaupan tyypillisestä asiakaskunnasta.

Muovipussivuori

En oikeastaan ikinä ole ostanut kaupasta muovipusseja, vaan raahnnut mukanani aina kangaskassia. Samaan olen pakottanut myös taloutemme toisen asukkaan. Silti siivouskaapissamme näyttää aina tältä:

Karu todellisuus. Eihän tuonne mahdu enää edes imuri.

Ja tuoltahan siis puuttuvat ne parhaat muovipussit, jotka on tyylikkyytensä tai kauneutensa takia ylennetty vaatekaappini muovipussikasaan, josta pusseja ei käytetä minään roskiksina vaan Ainoastaan Erityistilaisuuksissa. (...Kaikenlaisia tapoja sitä tarttuu, kun jonkun aikaa asuu itärajan takana...) Ja myönnän, muovipussittomuuteni lipsuu useinmiten vaatekauppojen kohdalla, joissa ei huvita ruveta työntämään uutta paitaa perunasäkkiin. 

Asialle on jo pitkään pitänyt tehdä jotain, mutta enhän mä nyt voi poiskaan heittää täysin käyttökelpoisia pusseja!


Onneksi törmäsin kirjakaupassa Laura Vatasen Ekolangasta! -kirjaan ja siinä esiteltyyn ihanaan pyöreiden muovipussitilkkujen ohjeeseen (kävipä Laura tällä viikolla radiossakin kertomassa muovipussivirkkaamisen ilosanomasta) ja sain kaivettua virkkukkoukkuni taas esiin.

Minulla ei työhön ryhtyessäni ollut mainitsemaani kirjaa käsillä, mutta onnistuuhan se virkkaus ihan millä tahansa muullakin kuviolla. Päädyin isoäidinneliöihin, joissa eri värit pääsevätkin kivasti esille.

Käytin virkkamiseen nro 6 koukkua ja leikkasin muovipussisuikaleet n. 1 - 1,5 cm:n levyisiksi. Jäykemmistä kasseista tein siis ohuempaa suikaletta, ja ohuemmat/venyvämmät pussit leikkasin leveämmiksi, jotteivät ne virkatessa katkea. Hienoin jälki tuli mielestäni pusseista, jotka ovat molemmilta puolilta saman värisiä. Vaatekauppojen pusseissa (joita meillä siis sattuneesta syystä on eniten) päällinen on usein ihanan värikäs, mutta sisus valkoinen, ja tällöin virkatessa joutuu vähän näkemään vaivaa, että saa värikkään puolen aina esille. Ja lopputuloksesta tulee silti väkisinkin kirjava.

Virkkaisin mielelläni pusseista jotain muutakin kuin maton, mutta en oikein keksinyt mitä. Esim. muovipussitakki on ehkä jopa minulle liian hurja!

Yöelämän ikuinen väliinputoaja

Kuva ei liity illan tapahtumiin

Tuli viikonloppuna käytyä katsastamassa paikallista yöelämää. Kolmikymppinen vanha nuori on ikuinen väliinputoaja.

Baarit, joissa tunnet itsesi muinaisjäänteeksi:
- Club Joensuu
- Kerubin lauantaidisco

Baarit, joissa tunnet itsesi (vain) vanhaksi:
- Fever
- Jetset (täällä urheilijoiden keskellä vanha nuori tuntee itsensä muutenkin asiaankuulumattomaksi ja rupahtaneeksi)
- BePop (ja Amarillo yöaikaan)
- Muru

Tämäkään kuva ei liity illan tapahtumiin

Baarit, joissa tunnet itsesi nuoreksi:
- Karelian aulabaari
- Jokela
- Takatasku
- Gloria
- Old Dog
- Palaveri
- Kimmelin Riverside / Pub Virta

Näitä emme osanneet luokitella: LaBarre ja Mikko, koska kaikkien näiden vuosien aikana vanhat nuoret ovat eksyneet kyseisiin paikkoihin vain muutaman kerran. Jotain epäilyttävää niissä siis on, mutta pitänee joskus käydä testaamassa. (Listalta puuttuu myös Bar Play, jota emme tuntienkaan pähkäilyn jälkeen osanneet sijoittaa kumpaankaan luetteloon - sinne siis suunnatkoon kaikki ikäkriisin parissa tempoilevat?)

Baaria kohti, hop!

Lopuksi on vielä syytä paljastaa vanhojen nuorien suosikit! Jos et jaksa kaikkia ylläolevien listojen baareja kokeilla, yhdessä illassa voit kiertää nämä (pituutta kierrokselle tulee n. 600m, kuitille toivottavasti vähemmän):

Sue-Ellen suosittelee: Kerubi (Siltakatu 1, Ilosaari)

"Kerubissa on juomaa, ruokaa ja bändejä, joten ei kai sitä ihminen muuta tarvitse. En mie enää käy missään muualla."

Sofia suosittelee: Palaveri (Siltakatu 4, Osuuspankin talon takana)

"Facebookin "Mikä Joensuun baari olisit" -sovelluksen mukaan olen Palaveri, ja naamakirjahan ei voi erehtyä! Palaverissa on kävijäystävälliset hinnat ja rentouttava pubitunnelma. Alakerrassa on ehkä mukavammat penkit, mutta yläkerrasta saa vaihtuvia drinkkejä ja olutvalikoima on laaja (joskin siihen tutustun harvemmin). Ja kielitieteilijää viihdyttää aina yhtä paljon mahdollisuus vastata puhelimeen "Nyt en voi puhua, olen palaverissa"."

Marjatta suosittelee: Gloria (Siltakatu 12, torin ja kävelykadun kulmaus)

"Jos kaipaat yökerhotunnelmaa ilman PKO-ravintoloiden törkeän kallista sisäänpääsymaksua, valintasi on Gloria. Vain narikan hinnalla pääset nauttimaan sekä rockpuolen rauhallisemmasta istuskelusta että discopuolen lanteenketkutuksesta ja pariutumisriiteistä. Gloria on selkeästi vanhemmalle väelle suunniteltu (sillä esimerkiksi tanssilattialla soivat aina vähintään kymmenen vuotta vanhat hitit), joten teinit älkää vaivautuko!"

Väriterapiaa

Vihdoinkin: värejä! Maa on täällä päin vielä varsin valkoinen, mutta pistäytymällä vaatekaupoissa voi nyt saada sellaisen annoksen väriterapiaa, että oksat pois! Varsin suuri muutos suomalaisissa vaatekaupoissa, joissa värivalikoima on perinteisesti mustaa ja valkoista, terästettynä mahdollisesti beigellä ja "kauden värillä", kuten luumulla (uu, villiä!). Tulin värien ilotulituksesta niin hyvälle tuulelle, että tein itsekin muutamia hankintoja (epämääräisin perustein, kuten: "Tää akryylipaita on varmasti tosi käytännöllinen Azerbaidzhanin vuoristossa kun meen sinne vaeltamaan"), mukaan lukien harmaat kapelahkeiset housut (jotka Marjatan mielestä tosin eivät olleet yhtään kapeat, mutta olivat minulta kuitenkin valtaisa myönnytys vuonna 2005 alkaneen legginsmuodin suuntaan). 

Viininpunainen & turkoosi neule - Seppälä, sini-pinkki neulepaita - oma neuletyö

Kotijoukkojen mukaan näytän näissä vaatteissani siltä, että olen tullut 80-luvulta. Olenhan minä, mutta ilman aikakonetta kesti se 30 vuotta päästä tänne...

Kevät!

Myös sen yhden puhelinyhtiön laama-mainokset vetoaa meikäläiseen. Varsinkin Llamanator.

Osa ilmiötä

Nyt sitä vasta ollaankin muodin aallonharjalla! 

Vanhat nuoret testaa: hipit välipalat

Mitä lie ollut ilmassa, kun muutaman viime viikon aikana olen innostunut testaamaan useampia hieman normaalista ruokavaliostani poikkeavia herkkuja. Tässä siis hippivälipalatestin tulokset!

Viime viikolla valmistin raakajäätelöä Uuden mustan ohjeella. Niistä testasin kookos-ananasjäätelöä ja tuli kyllä herkullista! Sekoitin massa 30 minuutin välein ja yhteensä hyytyi pakastimessa n. 4,5 tuntia (oli voinut ehkä jo vähän aiemminkin syödä). Saatan tehdä uudelleenkin lähempänä kesää ja ajattelin kokeilla ananaksen tilalla esim. mansikoita. Oma suosikkini raikkaista kesäjälkkäreistä on kuitenkin viime kesänä pakastimen tyhjennyksen yhteydessä kehittämäni ja hieman nopeammin valmistuva (mutta ei millään tavalla vegaaninen) omenasoseherkku:

2-4dl juuri ja juuri sulanutta omenasosetta

2 dl paketti rahkaa

loraus siirappia

Aineet sekoitetaan keskenään tehosekoittimessa ja syödään sellaisenaan.

Toinen Uuden mustan ohjeella valmistamani herkku oli Avokadosuklaamousse.

Siinä sitä on: "suklaamoussea"

Plussat:
+ Avokado on superterveellistä
+ Maku oli yllättävän hyvä
+ Täyttävää

Miinukset:

- Tämän valmistuksen jälkeen keittiö oli kuin pommin jäljiltä (en ilmeisesti osaa käsitellä kaakaojauhetta siististi)

- Sokeri ei taida olla kovin terveellistä (ohjeen mukaan seokseen tulee "hieman vaniljajauhetta ja mieleistäsi makeuttajaa", mutta laitettuani seokseen 2tl vaniljasokeria + 2rkl siirappia maku oli edelleen järkyttävä, joten päädyin kaatamaan sekaan vielä epämääräisen keon ruokokidesokeria. Sitten alkoi olla ok.)

- Ei poistanut täysin suklaanhimoa, mutta toisaalta oli niin täyttävää ettei tämän jälkeen tee mieli syödä mitään ...ainakaan muutamaan tuntiin.

Kolmas hippeilykohteeni onkin sitten krassi. Olin viljellyt sitä viimeksi varmaankin n. 6-vuotiaana ja ajattelin sen olevan hauska vaihtoehto rairuoholle (tai mitä okraa nykyään kasvatellaankin), varsinkin kun sen voi syödä! Ei vaan sitten ollut lapsuudesta jäänyt mieleen, että krassi haisee ainakin alkuvaiheessa ihan järkyttävälle (voi olla että haisee edelleen, nyt 4 päivän jälkeen en vain enää huomaa sitä... Kaverit on kyllä alkaneet mua vältellä, hahah.). Ekana yönä en saanut edes nukutuksi, kun heräsin vähän väliä haistelemaan huoneilmaa. No, pian pääsen maistelemaan, onko maku parempi kuin tuoksu. Toivottavasti, koska puolet siemenpussista jäi vielä käyttämättä... 

Siinä sitä kasvaa: (vihannes)krassia

Kasvualustana käytin ihan talouspaperia lautaselle taiteltuna. Lapsuudessamme käytimme alustana sellaisia styroksisia levyjä, joihin oli aiemmin ollut pakattuna jauhelihaa, mutta niitä ei (kumma kyllä) ollut nyt saatavilla.

Lauantain huveja

Kuten edellisessä postauksessa totesinkin, tuli piipahdettua pikavisiitillä Helsingissä. Ja viikonloppuun mahtuikin paljon kaikenlaista ravintolakäynnin ja tuplakisastudioiden lisäksi (Ne kisastudiot oli tietysti Putouksen finaali ja UMK - tässä yhteydessä on mainittava, että googlen hakusanalla "Stig Dogg" on tännekin blogiin ajautunut viime viikkoina tilastojen mukaan ainakin 16 katsojaa... Mitä ihmettä? Mahtaa niitä ahdistaa, kun yrittävät katsella kuvia Stigistä ja joutuvat sitten ihmettelemään mun "muuttumisleikkiäni")

 

Päivän missiohan oli oikeastaan löytää mulle takki, jota työmatkalla olin sovittanut, mutta jonka jostain syystä jätin kuitenkin ostamatta. Ja mitä sitten märehdin kotona viikkokaupalla.

THE takki, Desigual

Käytiin samalla tutustumassa uusittuun Kluuviin ja siellä olikin muotiviikonloppu - lauantaina mm. kaikenlaisia suunnittelijoita myymässä tuotteitaan (Tunnistin (no ok, ekana sen tunnisti poikaystäväni) Jukka Rintalan ja ristejä/sulkia tehtailevan Antin. Ja muutaman muun tv:stä tutun.) Tää blogi ei kuitenkaan taida olla muotiblogien kermaa, koska meitä ei oltu kutsuttu sunnuntaiksi myymään rojujamme muotibloggareiden kirpputorille. En siis mennyt sinne ollenkaan! Edel City -liikkeen edessä oli kuitenkin hauskaa ohjelmaa myös minulle, eli piste, jossa sai askarrella koruja kierrätysmateriaaleista.

Designed by Sofia

Pähkäiltyäni niin kauan, että poikaystävä uhkasi hylätä mut kaupungille, sain lopulta paniikki-inspiraation ja askartelin industrial-henkisen rannekorun polkupyörän sisäkumista, vanhasta sähköjohdosta ja napista. Bonuksena mukana seuraava kumin tuoksu!

Ja enpä olisi koskaan uskonut tämän päivän koittavan: lompakossani on nyt Stockmannin kanta-asiakaskortti! Nuoruudessani asia oli nimittäin niin, että Stockalla kävivät vain rikkaat, Sokos oli harkinnan rajoissa ja meidän perhe viihtyi Anttilassa, kuten muutkin tavikset.

 Mutta kun sen sai ilmaiseksi ja samalla 30e lahjakortteja niin hölmöähän se ois ollut olla jonottamatta se 20minsaa... varsinkin kun sain alennuksen heti käyttöön ja ostettua sen unelmatakkini, jonka perään olin huokaillut. 

Mahdollinen kortin hankinnasta saatu säästö meni kyllä sitten kahvilaan, jossa jouduin pulittamaan 2 ihmisen kahvista + 2 kahvileivästä + virvoitusjuomasta 17e. Perus. Tai siis ei ole, joskus olen ihan tyytyväinen siihen, että asutaan täällä provinssissa, jossa keskustan pullapuodissa kahvi + iskos irtoaa helposti alle vitosella.