Kevät!

Myös sen yhden puhelinyhtiön laama-mainokset vetoaa meikäläiseen. Varsinkin Llamanator.

Osa ilmiötä

Nyt sitä vasta ollaankin muodin aallonharjalla! 

Vanhat nuoret testaa: hipit välipalat

Mitä lie ollut ilmassa, kun muutaman viime viikon aikana olen innostunut testaamaan useampia hieman normaalista ruokavaliostani poikkeavia herkkuja. Tässä siis hippivälipalatestin tulokset!

Viime viikolla valmistin raakajäätelöä Uuden mustan ohjeella. Niistä testasin kookos-ananasjäätelöä ja tuli kyllä herkullista! Sekoitin massa 30 minuutin välein ja yhteensä hyytyi pakastimessa n. 4,5 tuntia (oli voinut ehkä jo vähän aiemminkin syödä). Saatan tehdä uudelleenkin lähempänä kesää ja ajattelin kokeilla ananaksen tilalla esim. mansikoita. Oma suosikkini raikkaista kesäjälkkäreistä on kuitenkin viime kesänä pakastimen tyhjennyksen yhteydessä kehittämäni ja hieman nopeammin valmistuva (mutta ei millään tavalla vegaaninen) omenasoseherkku:

2-4dl juuri ja juuri sulanutta omenasosetta

2 dl paketti rahkaa

loraus siirappia

Aineet sekoitetaan keskenään tehosekoittimessa ja syödään sellaisenaan.

Toinen Uuden mustan ohjeella valmistamani herkku oli Avokadosuklaamousse.

Siinä sitä on: "suklaamoussea"

Plussat:
+ Avokado on superterveellistä
+ Maku oli yllättävän hyvä
+ Täyttävää

Miinukset:

- Tämän valmistuksen jälkeen keittiö oli kuin pommin jäljiltä (en ilmeisesti osaa käsitellä kaakaojauhetta siististi)

- Sokeri ei taida olla kovin terveellistä (ohjeen mukaan seokseen tulee "hieman vaniljajauhetta ja mieleistäsi makeuttajaa", mutta laitettuani seokseen 2tl vaniljasokeria + 2rkl siirappia maku oli edelleen järkyttävä, joten päädyin kaatamaan sekaan vielä epämääräisen keon ruokokidesokeria. Sitten alkoi olla ok.)

- Ei poistanut täysin suklaanhimoa, mutta toisaalta oli niin täyttävää ettei tämän jälkeen tee mieli syödä mitään ...ainakaan muutamaan tuntiin.

Kolmas hippeilykohteeni onkin sitten krassi. Olin viljellyt sitä viimeksi varmaankin n. 6-vuotiaana ja ajattelin sen olevan hauska vaihtoehto rairuoholle (tai mitä okraa nykyään kasvatellaankin), varsinkin kun sen voi syödä! Ei vaan sitten ollut lapsuudesta jäänyt mieleen, että krassi haisee ainakin alkuvaiheessa ihan järkyttävälle (voi olla että haisee edelleen, nyt 4 päivän jälkeen en vain enää huomaa sitä... Kaverit on kyllä alkaneet mua vältellä, hahah.). Ekana yönä en saanut edes nukutuksi, kun heräsin vähän väliä haistelemaan huoneilmaa. No, pian pääsen maistelemaan, onko maku parempi kuin tuoksu. Toivottavasti, koska puolet siemenpussista jäi vielä käyttämättä... 

Siinä sitä kasvaa: (vihannes)krassia

Kasvualustana käytin ihan talouspaperia lautaselle taiteltuna. Lapsuudessamme käytimme alustana sellaisia styroksisia levyjä, joihin oli aiemmin ollut pakattuna jauhelihaa, mutta niitä ei (kumma kyllä) ollut nyt saatavilla.

Lauantain huveja

Kuten edellisessä postauksessa totesinkin, tuli piipahdettua pikavisiitillä Helsingissä. Ja viikonloppuun mahtuikin paljon kaikenlaista ravintolakäynnin ja tuplakisastudioiden lisäksi (Ne kisastudiot oli tietysti Putouksen finaali ja UMK - tässä yhteydessä on mainittava, että googlen hakusanalla "Stig Dogg" on tännekin blogiin ajautunut viime viikkoina tilastojen mukaan ainakin 16 katsojaa... Mitä ihmettä? Mahtaa niitä ahdistaa, kun yrittävät katsella kuvia Stigistä ja joutuvat sitten ihmettelemään mun "muuttumisleikkiäni")

 

Päivän missiohan oli oikeastaan löytää mulle takki, jota työmatkalla olin sovittanut, mutta jonka jostain syystä jätin kuitenkin ostamatta. Ja mitä sitten märehdin kotona viikkokaupalla.

THE takki, Desigual

Käytiin samalla tutustumassa uusittuun Kluuviin ja siellä olikin muotiviikonloppu - lauantaina mm. kaikenlaisia suunnittelijoita myymässä tuotteitaan (Tunnistin (no ok, ekana sen tunnisti poikaystäväni) Jukka Rintalan ja ristejä/sulkia tehtailevan Antin. Ja muutaman muun tv:stä tutun.) Tää blogi ei kuitenkaan taida olla muotiblogien kermaa, koska meitä ei oltu kutsuttu sunnuntaiksi myymään rojujamme muotibloggareiden kirpputorille. En siis mennyt sinne ollenkaan! Edel City -liikkeen edessä oli kuitenkin hauskaa ohjelmaa myös minulle, eli piste, jossa sai askarrella koruja kierrätysmateriaaleista.

Designed by Sofia

Pähkäiltyäni niin kauan, että poikaystävä uhkasi hylätä mut kaupungille, sain lopulta paniikki-inspiraation ja askartelin industrial-henkisen rannekorun polkupyörän sisäkumista, vanhasta sähköjohdosta ja napista. Bonuksena mukana seuraava kumin tuoksu!

Ja enpä olisi koskaan uskonut tämän päivän koittavan: lompakossani on nyt Stockmannin kanta-asiakaskortti! Nuoruudessani asia oli nimittäin niin, että Stockalla kävivät vain rikkaat, Sokos oli harkinnan rajoissa ja meidän perhe viihtyi Anttilassa, kuten muutkin tavikset.

 Mutta kun sen sai ilmaiseksi ja samalla 30e lahjakortteja niin hölmöähän se ois ollut olla jonottamatta se 20minsaa... varsinkin kun sain alennuksen heti käyttöön ja ostettua sen unelmatakkini, jonka perään olin huokaillut. 

Mahdollinen kortin hankinnasta saatu säästö meni kyllä sitten kahvilaan, jossa jouduin pulittamaan 2 ihmisen kahvista + 2 kahvileivästä + virvoitusjuomasta 17e. Perus. Tai siis ei ole, joskus olen ihan tyytyväinen siihen, että asutaan täällä provinssissa, jossa keskustan pullapuodissa kahvi + iskos irtoaa helposti alle vitosella.