Muovipussivuori

En oikeastaan ikinä ole ostanut kaupasta muovipusseja, vaan raahnnut mukanani aina kangaskassia. Samaan olen pakottanut myös taloutemme toisen asukkaan. Silti siivouskaapissamme näyttää aina tältä:

Karu todellisuus. Eihän tuonne mahdu enää edes imuri.

Ja tuoltahan siis puuttuvat ne parhaat muovipussit, jotka on tyylikkyytensä tai kauneutensa takia ylennetty vaatekaappini muovipussikasaan, josta pusseja ei käytetä minään roskiksina vaan Ainoastaan Erityistilaisuuksissa. (...Kaikenlaisia tapoja sitä tarttuu, kun jonkun aikaa asuu itärajan takana...) Ja myönnän, muovipussittomuuteni lipsuu useinmiten vaatekauppojen kohdalla, joissa ei huvita ruveta työntämään uutta paitaa perunasäkkiin. 

Asialle on jo pitkään pitänyt tehdä jotain, mutta enhän mä nyt voi poiskaan heittää täysin käyttökelpoisia pusseja!


Onneksi törmäsin kirjakaupassa Laura Vatasen Ekolangasta! -kirjaan ja siinä esiteltyyn ihanaan pyöreiden muovipussitilkkujen ohjeeseen (kävipä Laura tällä viikolla radiossakin kertomassa muovipussivirkkaamisen ilosanomasta) ja sain kaivettua virkkukkoukkuni taas esiin.

Minulla ei työhön ryhtyessäni ollut mainitsemaani kirjaa käsillä, mutta onnistuuhan se virkkaus ihan millä tahansa muullakin kuviolla. Päädyin isoäidinneliöihin, joissa eri värit pääsevätkin kivasti esille.

Käytin virkkamiseen nro 6 koukkua ja leikkasin muovipussisuikaleet n. 1 - 1,5 cm:n levyisiksi. Jäykemmistä kasseista tein siis ohuempaa suikaletta, ja ohuemmat/venyvämmät pussit leikkasin leveämmiksi, jotteivät ne virkatessa katkea. Hienoin jälki tuli mielestäni pusseista, jotka ovat molemmilta puolilta saman värisiä. Vaatekauppojen pusseissa (joita meillä siis sattuneesta syystä on eniten) päällinen on usein ihanan värikäs, mutta sisus valkoinen, ja tällöin virkatessa joutuu vähän näkemään vaivaa, että saa värikkään puolen aina esille. Ja lopputuloksesta tulee silti väkisinkin kirjava.

Virkkaisin mielelläni pusseista jotain muutakin kuin maton, mutta en oikein keksinyt mitä. Esim. muovipussitakki on ehkä jopa minulle liian hurja!

Yöelämän ikuinen väliinputoaja

Kuva ei liity illan tapahtumiin

Tuli viikonloppuna käytyä katsastamassa paikallista yöelämää. Kolmikymppinen vanha nuori on ikuinen väliinputoaja.

Baarit, joissa tunnet itsesi muinaisjäänteeksi:
- Club Joensuu
- Kerubin lauantaidisco

Baarit, joissa tunnet itsesi (vain) vanhaksi:
- Fever
- Jetset (täällä urheilijoiden keskellä vanha nuori tuntee itsensä muutenkin asiaankuulumattomaksi ja rupahtaneeksi)
- BePop (ja Amarillo yöaikaan)
- Muru

Tämäkään kuva ei liity illan tapahtumiin

Baarit, joissa tunnet itsesi nuoreksi:
- Karelian aulabaari
- Jokela
- Takatasku
- Gloria
- Old Dog
- Palaveri
- Kimmelin Riverside / Pub Virta

Näitä emme osanneet luokitella: LaBarre ja Mikko, koska kaikkien näiden vuosien aikana vanhat nuoret ovat eksyneet kyseisiin paikkoihin vain muutaman kerran. Jotain epäilyttävää niissä siis on, mutta pitänee joskus käydä testaamassa. (Listalta puuttuu myös Bar Play, jota emme tuntienkaan pähkäilyn jälkeen osanneet sijoittaa kumpaankaan luetteloon - sinne siis suunnatkoon kaikki ikäkriisin parissa tempoilevat?)

Baaria kohti, hop!

Lopuksi on vielä syytä paljastaa vanhojen nuorien suosikit! Jos et jaksa kaikkia ylläolevien listojen baareja kokeilla, yhdessä illassa voit kiertää nämä (pituutta kierrokselle tulee n. 600m, kuitille toivottavasti vähemmän):

Sue-Ellen suosittelee: Kerubi (Siltakatu 1, Ilosaari)

"Kerubissa on juomaa, ruokaa ja bändejä, joten ei kai sitä ihminen muuta tarvitse. En mie enää käy missään muualla."

Sofia suosittelee: Palaveri (Siltakatu 4, Osuuspankin talon takana)

"Facebookin "Mikä Joensuun baari olisit" -sovelluksen mukaan olen Palaveri, ja naamakirjahan ei voi erehtyä! Palaverissa on kävijäystävälliset hinnat ja rentouttava pubitunnelma. Alakerrassa on ehkä mukavammat penkit, mutta yläkerrasta saa vaihtuvia drinkkejä ja olutvalikoima on laaja (joskin siihen tutustun harvemmin). Ja kielitieteilijää viihdyttää aina yhtä paljon mahdollisuus vastata puhelimeen "Nyt en voi puhua, olen palaverissa"."

Marjatta suosittelee: Gloria (Siltakatu 12, torin ja kävelykadun kulmaus)

"Jos kaipaat yökerhotunnelmaa ilman PKO-ravintoloiden törkeän kallista sisäänpääsymaksua, valintasi on Gloria. Vain narikan hinnalla pääset nauttimaan sekä rockpuolen rauhallisemmasta istuskelusta että discopuolen lanteenketkutuksesta ja pariutumisriiteistä. Gloria on selkeästi vanhemmalle väelle suunniteltu (sillä esimerkiksi tanssilattialla soivat aina vähintään kymmenen vuotta vanhat hitit), joten teinit älkää vaivautuko!"

Väriterapiaa

Vihdoinkin: värejä! Maa on täällä päin vielä varsin valkoinen, mutta pistäytymällä vaatekaupoissa voi nyt saada sellaisen annoksen väriterapiaa, että oksat pois! Varsin suuri muutos suomalaisissa vaatekaupoissa, joissa värivalikoima on perinteisesti mustaa ja valkoista, terästettynä mahdollisesti beigellä ja "kauden värillä", kuten luumulla (uu, villiä!). Tulin värien ilotulituksesta niin hyvälle tuulelle, että tein itsekin muutamia hankintoja (epämääräisin perustein, kuten: "Tää akryylipaita on varmasti tosi käytännöllinen Azerbaidzhanin vuoristossa kun meen sinne vaeltamaan"), mukaan lukien harmaat kapelahkeiset housut (jotka Marjatan mielestä tosin eivät olleet yhtään kapeat, mutta olivat minulta kuitenkin valtaisa myönnytys vuonna 2005 alkaneen legginsmuodin suuntaan). 

Viininpunainen & turkoosi neule - Seppälä, sini-pinkki neulepaita - oma neuletyö

Kotijoukkojen mukaan näytän näissä vaatteissani siltä, että olen tullut 80-luvulta. Olenhan minä, mutta ilman aikakonetta kesti se 30 vuotta päästä tänne...