Arpaonnea

Mikäs kuuluisikaan paremmin ikääntyvän ihmisen (tai vanhenevan nuoren) elämään kuin bingo! Puolisen vuotta sitten uskaltauduin ystäväni Ulrikan kanssa ensi kertaa elämässäni kokeilemaan kyseistä lajia. Bingotäti puhui käsittämätöntä sisäpiirislangiaan, mutta siihen totuttuani (mm. virallinen bingovalvoja = 1, Ylöjärvi = 85, Numero, jota bingotäti ei voi lausua, jota hän suorastaan pelkää = 69) voitin... kahvia! Voi sitä endorfiinin määrää kun pääsee väkijoukon seasta kiljaisemaan palkeiden täydeltä ”BINGO!!”

Viime lauantaina poikkesinkin sitten taas hakemaan eksotiikkaa elämääni samaisesta paikasta ja saavutinkin täyttymyksen muutaman kierroksen jälkeen, kun puristettuani kädet hikisinä vuoroin kynää ja vuoroin baarin pöytää bingoemännän huulilta pääsi maaginen luku 63 ja voitin mukitermoksen.

Kun seuraavalla kierroksella voitin vielä mahtavan bingo-t-paidan (joka kylläkin oli kokoa XXL eli siirtyi eteenpäin ystävälle) alkoi naapuripöydistä kuulua sen verran levotonta mutinaa, että katsoin parhaaksi poistua paikalta ja jättää palkintoja muillekin.

Tämä siis johdatuksena haasteeseen, jonka olen uhannut esittää Marjatalle ja Sue-Ellenille:

Esittele kotoasi 5 (viisi) esinettä tai asiaa.

Bingomenestykseni innoittamana ajattelin itse esitellä vuosien varrella erilaisista kisoista tai arpajaisista voittamiani tavaroita. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka osallistuvat joka ikiseen eteen osuvaan arvontaan... Jos palkinto on tarpeeksi kiinnostava, osallistun tarvittaessa myös poikaystävän, siskon ja muiden sukulaisten nimillä.

1) Tästä se alkoi - Aurinkojaffa LP-single on aivan ensimmäinen KOSKAAN voittamani asia (markkinoiden arpajaisista saatuja kampoja ei lasketa... epäilen että arpajaissedät jakoivat niitä pikkutytölle säälistä, kun kolmaskaan arpa ei tuottanut tulosta). Kiitos Korson lähikauppa!

2) Seurapeli. Juuri niin kovassa käytössä, kuin mitä pölykerros sen päällä antaa ymmärtää.

Alussa mainittu ystäväni tutustutti minut alun perin myös baareissa järjestettävien tietokilpailujen ihmeelliseen maailmaan. Suosittelen vilpittömästi kaikille, jotka haluavat viettää perjantai-illat juomassa olutta ystävien kanssa ja pohtimassa vastauksia pikkunokkeliin kysymyksiin voittaakseen... lisää olutta.

3) Viime keväänä visasta lähti yllättäen mukaan laatikollinen tuoppeja ILMAN ohrapirtelöä, joten tällä hetkellä keittiötäni koristaa pahvilaatikollinen tuoppeja. Kotonani on (onneksi!) vain puolet tuopeista, sillä puolet jäi joukkueen toiselle osapuolelle.

4) Tietovisasta on voitettu myös Sademetsäkirja. Tuli siirrettyä se lähes katsomatta kirjahyllyyn, mikä oli virhe, sillä seuraavalla viikolla visassa esitettiin viidakkokysymyksiä, johon EHKÄ olisi löytynyt vastaus kyseisestä opuksesta. Täytynee nyt opetella se nyt ulkoa ennen syyskuun alkua. (Ai mikä pätemisen tarve?!)

5) Valikoiman hiustuotteita voitin arvonnasta Citymarketissa (tässä niistä vain osa). Nämä muodostivatkin sitten pitkään hiustenmuotoiluni perustan. Nykyään suosikkihiustuotteeni on kuitenkin KICKSistä ihan rahalla ostettu australialainen huumorishampoo, joka saa minut nauramaan aina hiuksia pestessä.

Mitä sinulla on kotonasi?

Matkakertomus

Marjatta on nyt ollut vähän laiska päivittämään tätä blogia, mutta nyt on jo ehkä aika kertoa yli kaksi kuukautta sitten tehdystä reissusta. Tässä siis pienimuotoinen kuvaus matkastani Kreikan saarelle Kosille .



Aina kun vanha nuori lähtee matkalle, hän hankkii ensimmäiseksi kunnon kartan kaupungista. (Myös ilmaiset mainoskartat ovat hyväksyttäviä, sillä säästö se on pienikin säästö.)




Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa raunioita. Ne liittyvät Kosin historiaan. Kosin saari on ollut haluttua seutua, joten sitä ovat hallinneet vuoroin osmaanit, italialaiset, kreikkalaiset ynnä muut sotaisat kansat.




Illalla ehdimme myös rannalla käymään. Kuvassa näkyvät rantatuolit olivat ravintoloiden tarjoamia palveluja, joten ensimmäisenä iltana emme niihin uskaltautuneet. (Kuvassa myös Marjatan Kosilta ostama olkihattu. Täytyyhän vanhan nuoren pitää huolta siitä, ettei saa etelän lämmössä auringonpistosta.)




Matkan toisena päivän oli ohjelmassa kolmen saaren retki, joka tehtiin moottoroidulla purjeveneellä. Kyseinen retki oli ehdottomasti eräs parhaista kokemuksista matkalla! Voisiko lomalla muka tehdä jotain rennompaa, kuin vain makailla laivan penkillä ja antaa lempeän tuulen hyväillä ihoa...
(Mekko Lindex, huivi ja aurinkolasit Anttila)




Ensimmäinen saari oli kahden ihmisen asuttama saari. Näitä ihmisiä emme nähneet, mutta vuohia rannalla kyllä riitti. (Taustalla siintää kauniin sininen Välimeri.) Tällä saarella myös nautiskelimme lounaan: kreikkalaista perinneruokaa souvlakia sekä kreikkalaista salaattia.




Retken toisella saarella ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta sielläkin sai uida, nautiskella virvokkeita ja ostella paikallista "aitoa" tavaraa. Kuvaan on vangittu perinteistä kreikkalaista rakennustyyliä edustava talo (sekä sen vieressä talon näköiseksi maalattu betonibunkkeri). Luonto saarella oli hyvin karu.




Viimeinen saarista oli Kalymnos, joka on kuuluisa erityisesti pesusienistään. Retkemme suuntautui yhteen monista pesusienitehtaista, jossa meille kerrottiin pesusienien sukelluksesta ja viimeistelystä. Muutama pesusieni sieltä lähti myös mukaan...




Kolmantena päivänä lähdimme jälleen veneellä retkelle. Tällä kertaa seilasimme Bodrumiin Turkkiin. Kyseinen kaupunki on erityisen suosittu englantilaisten lomanviettopaikka ja lomasesonki on kiihkeimmillään elokuussa, vaikka tuohon aikaan vuodesta lämpötila voikin kohota lähelle viittäkymmentä astetta.




Turkissa vierailimme muun muassa eräässä kultakeskuksessa (ei kuvassa). Kullan hamstraaminen on tärkeää viihdettä Turkin-matkoilla, mutta Marjatta ei itse kyseisestä hommasta innostunut. Marjatta suosii omissa koruvalinnoissaan yleensä luonnonmateriaaleja tai rihkamaa.




Neljännen päivän vietimme hotellimme altaalla, mutta onneksi illalla jaksoimme vielä lähteä käymään cocktaileilla. Niitä tuli nautiskeltua melko monena iltana. Tutustuimme moniin uusiin juomasekoituksiin, mutta myös kreikkalaista anisviinaa ouzoa tuli maisteltua. Onneksi loma on vain kerran vuodessa, muuten jatkuva cocktailien juominen voisi koitua turmioksi.



Viidentenä päivänä lähdimme rannalla lekottelun jälkeen kohti Kosin saaren keskiosia. Retki suuntautui "aitoon" vuoristokylään, jonka huvitukset rajoittuivat maisemien katseluun ja matkamuistojen osteluun. Onneksi maisemat olivat kauniita ja auringonlaskun värit maalasivat ne vielä kauniimmaksi.




Kreikkalainen ilta sisälsi kaikkea, mitä kreikkalainen ilta voi sisältää: kreikkalaista ruokaa, viiniä, musiikkia, tanssia... Ruoka oli erinomaista ja esitykset viihdyttäviä. Ja yleisö pääsi tietenkin myös osallistumaan tanssiin. (Marjatta tanssi jopa pöydällä ja hänelle laulettiin serenadi, mutta se onkin sitten toinen tarina.)




Kuudes päivä meni taas rannalla makoiluksi. (Edellisen illan kreikkalainen viini saattoi vaatia veronsa.) Viimeinen iltamme Kosilla päättyi upeaan kalaravintolaan, jossa täytyi tietenkin syödä mereneläviä. Valitettavasti kuvan annos katkarapuineen osoittautui matkan huonoimmaksi ruuaksi. Vanha nuori sai jälleen vahvistusta ajatukselleen, että koskaan ei kannata kokeilla mitään uutta!




Viimeisen päivän Marjatta vietti shoppaillen ja altaalla loikoillen. Matka oli todella mukava ja rentouttava: Seura oli erinomaista. Ohjelmaa oli sopivasti. Ruoka oli maukasta. Cocktailit ilahduttivat. Ja lämpötilakin on lähes täydellinen (eikä maidonvalkea Marjatta edes onnistunut palamaan).

Suosittelen sinullekin!