torstai 17. kesäkuuta 2010

Melkein kuin ulkomaille

Marjatta lähtee siskonsa kanssa viikonlopuksi sinne, minne kaikki muutkin kunnon rokkarit.
(Marjattahan on varsin laajalti tunnettu anarkisti-hippinä. Tai ainakin sellainen se haluaisi kuvitelmissaan olla, mutta vanha nuori on vaan liian vanha ja järkevä sellaiseen hömpötykseen. Mutta on tämä kuitenkin Marjatalle jo ainakin neljäs kerta Provinssirockissa.)


Seinäjoki on itäsuomalaiselle eksoottinen matkakohde sijaintinsa vuoksi: Marjatta on käynyt vain muutaman kerran Pohjanmaalla ja aina hyvän syyn takia. Kun idästä ajelee autolla kohti tuota Tangomarkkinoidenkin kotikaupunkia, maisema muuttuu kovin kummallisen aakeeksi laakeeksi. Eikä siellä ole edes järviä, vaikka Suomessa ollaankin!

Vanha nuori harrastaa festarointia talkootyön muodossa. Tässä iässä ei se monen päivän juopotteluputki enää kiinnosta, ja työllä ansaittu sisäänpääsy on mainio vaihtoehto. Kaikkien hyvien etujen vastapainona on tietenkin se, että kaikkia himoitsemiaan bändejä ei välttämättä näe. Toiveissa olisi kuitenkin nähdä ja kuulla mm. nämä ihanaiset naiset:

Paloma Faith

Jenny Wilson

Jenni Vartiainen

Chisu
Kaikki kuvat Provinssirockin sivuilta.


Vanha nuori varustautuu festarireissulle ehdottoman hyvin ja tarkasti. Mukaan on pakattu niin sadevarusteet kuin käsidesikin. Lämmintä vaatetta on ja epätodennäköisen auringonpaisteen varalta myös aurinkorasvaa. Kosmetiikkaa on meikkipusseihin kertynyt kaikki tarvittava saippuasta meikkeihin, suoristusrautaa ja hammaslankaa unohtamatta. Eväinä saavat tänä vuonna olla hedelmät ja välipalapatukat. Lääkevarasto ja petivaatteet ovat vielä pakkaamatta, mutta listassa nekin lukevat. (Todellinen vanha nuori muistaa aina kirjoittaa listan kaikesta tarvittavasta, olipa kyseessä pakkaaminen, tehtävät työt tai kauppareissu!)

Tällä kertaa ei olekaan enempää kirjoitettavaa ja nukkuakin pitäisi ehtiä...

Hauskaa Provinssirockia minulle, siskolleni ja tuhansille muille!
Seinäjoella tavataan!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Mainosten orjat

Koska kaikki nykyään zumbaa, niin vanhat nuoretkin ovat pohtineet lajin testaamista jo jonkin aikaa. Tanssin riemua! Latinomiehiä! Aloitimme tutustumisen kuitenkin kevyesti tutustumalla ensin vappuna Humbaan.


Lopulta sopivat tunnit bongattiin Marjatan kantakuntosalin ohjelmistosta ja livenä zumbaamista testaamaan päätyi Marjatan lisäksi Sofia. Sue-Ellen vetosi taktisesti muun muassa sisäliikuntavarusteiden puuttumiseen ja liukeni salaperäisesti testiryhmästä...

Ennen tuntia hieman jännitti... Ei jännittänyt onneksi pitkään, sillä suurinpiirtein ekan kappaleen aikana kävi selväksi, ettei nyt ollut kyseessä kummankaan testaajan uusi lempilaji. Askelsarjoja, yhyy! Se on muuten ihan höpöhöpöä, että zumbatessa ei muka ehtisi katsella muita. Sofia pani merkille ainakin seuraavat asiat:
- Kaikilla muilla oli mustat housut (Sofialla oli siniharmaat)
- Mustien housujen kanssa kuuluisi pukea kiva kirkasvärinen toppi (Marjatalla oli musta Madonna-paita)
- Edessä tanssineella pienellä naisella oli tosi iso peppu
- Pyörimiskappaleessa Marjatta lähestyi hurjaa vauhtia...
- ...mikä saattoi johtua siitä että suurimman osan ajasta Sofia liikkui 180 astetta eri suuntaan kuin muut
- Toinen edessä tanssinut nainen osasi liikkeet ehkä vielä huonommin kuin vanhojen nuorten testiryhmä. Se ei silti lohduttanut vaan pikemminkin sai miettimään Ostos-tv:n voimaa jälleen kerran.
- miehiä tanssijoista oli ehkä 1, latinomiehiä paikalla 0

Jos tykkää lattarihissimusasta jossa hoetaan 'zumbaa!', aerobicistä tai hyp-hyp-hyppelystä, zumba voi olla juuri sinun lajisi! Meidän se ei ollut. Ainakaan tänään. Tunti nimittäin herätti myös seuraavan kysymyksen: kuinka monta mahdollisuutta lajille oikeastaan pitäisi antaa ennen kuin voi oikeasti ja perustellusti sanoa, ettei sen harrastaminen ole kivaa?