Matkakaertomus Keralasta

Puolisen vuotta sitten Sofia tuli tulokseen, että aurinkoloma keskellä talvea voisi piristää kummasti ja varasi lentoliput Intiaan. Ja ihanaahan siellä oli...

Matkan valmisteluissa Sofia käytti apuna Marjatan aiemmin kirjoittamia ohjeita. Niihin Sofia lisäsi vielä moskiittoverkon hankinnan. Verkon isoimmaksi plussaksi (hyttysten loitollapidon lisäksi) osoittautui se, että sen alla voi tuntea olonsa todelliseksi prinsessaksi! (Varsinkin jos joku vielä olisi yöllä käynyt sammuttamassa valot huoneesta ja säätämässä tuuletinta eikä olisi tarvinnut itse kiipeillä edestakaisin...) Muistaakseni todellisella prinsessalla oli myös todella kova sänky ja sitä oli sängyt myös Intiassa...

(Vasemmalla kuvassa näkyy myös sähkökemiallinen hyttyskarkoitin)

Kuumuuskaan (34 astetta päivisin, 24 astetta öisin) ei haitannut Sofiaa, vaikka joillekin se näytti olevan liikaa (kuvassa).

Matkaa varten virkatun hattunsa, mangomehun ja lainaan saatujen aurinkovoiteiden turvin Sofian pystyi nauttimaan auringosta ilman auringonpistosta tai palamista. Kiitos Ambre solaire!

Kivoimpia asioita Intiassa (jo mainittujen auringon ja lämmön lisäksi):

- Kivilattiat, joilla sai (ja pitikin) tepastella paljasjaloin. Kengät piti riisua temppeleihin astellessa, mutta myös joihinkin kauppoihin mennessä. Tällaisia tilanteita varten aina valmiina oleva vanha nuori oli tietysti varannut käsilaukkuunsa kenkäpussin.

- Ruoka - esimerkiksi palmunlehdeltä tarjoiltu riisi + erilaisia sooseja maksoi paikasta riippuen 0,40-1,20 euroa. Ja ruokaa tuotiin eteen niin kauan kun vain jaksoi syödä. Eksoottisten hedelmien kausi ei ollut ihan juuri nyt parhaimmillaan, mutta torilta löydettiin keralan punaisia banaaneja ja chikuja. Viimeksi mainitut näyttivät keitetyltä punajuurelta, mutta maistuivat onneksi paremmalta :)

Sormilla syömiseenkin tottui yllättävän nopeasti ja kaikissa ruokapaikoissa oli aina käsienpesualtaat, joissa siisiytyminen onnistui ennen ja jälkeen ruokailun. Ihme ja kumma, Sofia selvisi reissusta myös ilman mahatautia, vaikka kaikenlaista tuli suuhun pistettyä (mukaan lukien nuo sormet).

Minibanaani!

- Kulkeminen erilaisilla liikennevälineillä.

- Ihanat värikkäät vaatteet. Asia, joka kovasti kiinnitti huomiota oli, että kaikilla näytti olevan moitteettoman puhtaat, silitetyt ja tärkätyt vaatteet. Venematkalla nähtiin sitten pyykkäreitäkin tositoimissa.

- Shoppailu. Melkoinen voittajatunne valloittaa mielen, kun selviytyy ulos useammasta hikisestä sovituskopista ja saa hankittua valikoiman ihania värikkäitä vaatteita myös itselleen. Puhumattakaan rannekoruista... Yhtenä saavutuksena on mainittava myös keskimääräistä englanninkielentaitoisemmalta miesmyyjältä saatu puhelinnumero (toki kohteliaasti varmisti ensin, että olen matkoilla vanhempieni enkä esim. mieheni kanssa ;) Eli jos jollain lukijoista on joskus menoa Kottayamiin, korukaupan Sameer esittelee seutuja varmaan mielellään.

- Englanti. Äidinkieli valtaosalla Keralan asukkaista on malajalam, joka näyttää ihan mielettömän hienolta kirjoitettuna. Suunnilleen kaikki puhuivat englantia muutaman sanan, vaikka useinkaan en kyllä ymmärtänyt siitä paljoakaan (no, eivät nekään aina ymmärtäneet minun vastauksiani). Joskus ymmärsin sanat, mutta en välttämättä intialaista ajatustenjuoksua...

Kokonaisuudessaan mahtava matka, joskin Intia saisi sijaita lähmpänä kotia. Paluulennot, joille lähdettiin klo 2.30 yöllä ja jotka kestivät lentokentillä hengailuineen noin 22 tuntia (ja tässä ajassa päästiin vain Helsinkiin asti) saivat Sofiassa aikaan krapulanomaisen tunteen ja harkitsemaan, josko henkistyminen olisi mahdollista vaikka ihan vaan Pielisjoen rannalla...

"Just Can't Get Enough"

Kuten otsikostakin käy ilmi, en vain voi saada tarpeekseni. Kävin hurmioitumassa viime viikon tiistaina Hartwall-Areenalla Depeche Modesta ja erityisesti Dave Gahanista, joka saa tämän vanhan nuoren sydämen läpättämään varsin villisti - ja kirkumaan äänensä käheäksi. Ahhh..! En ole viimeiseen viikkoon kamalasti mistään muusta kyennyt puhumaan kuin Gahanin paljaasta ylävartalosta, joten ehkä yritän täyttää tämän postauksen edes jollain muulla.

Tässä kuitenkin asu, jossa lähdin katsomaan sitä maailman ainoaa miestä, joka saa käyttää liiviä ilman paitaa:

Mekko Aventura (Sokos), kengät Ellos, huivi&sukkikset Lindex, hiuskoriste KappAhl

Lookkiin kuuluivat myös punaiset huulet, mutta ne ehdin maalata vasta Areenan vessassa, sillä meille tuli hieman kiire. Emme kaverini kanssa tajunneet selvittää etukäteen pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen hienouksia - ja menimmekin sitten hetken päättömän säntäilyn jälkeen keikalle taksilla.

Keskiviikon olin jo ennakkoon päättänyt omistaa shoppailulle, sillä pääsen kovin harvoin Helsingin kauppojen tarjontaa ihmettelemään. Mukaanhan tarttui vaikka mitä, joten nyt voin olla muutaman hetken ostamatta mitään. Tein myös jotain ihan eka kerran ikuna:

Dadaa, aito sovituskoppiposeeraus! Mallaan siis Espritillä mekkoa, joka oli sitten ihan pakko saada. Mekko pääsikin heti lauantaina tositoimiin, kun lähdin istumaan iltaa ja baareilemaan. Hieman mietitytti, näyttääkö kolttu hieman liikaa joltain yöpaidanretaleelta, sillä materiaali on melko ohutta trikoota. Yhdistin siihen kuitenkin upouudet saapikkaat (joiden korkojen ansiosta ihmettelen tätä maailmaa yli 180 sentin korkeudelta) ja wetlookit (never say never), joten en toivoakseni näyttänyt suoraan vällyjen välistä tempaistulta.

Teen Helsingin shoppailuaarteistani vielä erillisen postauksen - löysin monta kivaa juttua, joista olen niin innoissani :)

Ah, turhamaisuus ja turhamaiset ongelmat!

On syytä säännöllisesti kehittää itselleen elämää suurempia ongelmia hyvinkin yksinkertaisista asioista, ja minä olen nyt ansiokkaasti sellaisen itselleni kehittänyt. Minulla on nimittäin hajuvesiongelma.

Minä rakastan erilaisia tuoksuja - muitakin kuin pullossa myytäviä - ja muistan monet tapahtumat siitä, miltä silloin on tuoksunut: sitruunaisesta käsirasvasta tulee mieleen entinen mummolani, YSL:n Baby Doll -hajuvedestä ylioppilasjuhlapäiväni, tietystä sampoomerkistä entinen poikaystävä... Menen nenä edellä joka paikkaan. Ja minulla on pahe: hajuvedet. Viekää minulta vaikka kaikki meikit (okei, Sensain 38 -ripsariin ei saa koskea), mutta antakaa minun pitää hajuveteni!

Meikkaamisen aloitin vasta yläasteen loppuvaiheessa, mutta ensimmäinen oikean hajuveden sain jo 13-vuotiaana, Kyseessä oli Lancomen Tresor, jota ukillani oli tapana tuoda tax free -tuliaisena niin minulle, äidilleni kuin mummollenikin. Ehkä Tresor nyt ei aivan ole yläasteikäisen juttu, mutta vältyinpähän ainakin niiltä kaikkein pahimmilta halppistuoksuilta, joita luokkakaverini suihkuttelivat itseensä. Niiden tuoksu oli suorastaan... Lamaannuttava. Kuin kärpäsmyrkyllä.

Sittemmin olen päättänyt itse omista hajuvesiostoksistani, ja juuri tähän liittyy tämän hetken suurin ongelmani. Ostin alkusyksystä pienen pullon Ralp Laurenin Romancea, josta tulikin heti suosikkiarkituoksuni.


Nyt Romance-pullo on kuitenkin loppumaisillaan, enkä tiedä, pitäisikö minun ensimmäisen kerran elämässäni ostaa toinen pullo samaa tuoksua vai kenties kokeilla jotain uutta. Makuni hajuvesien suhteen voi ehkä päätellä tästä:







Kaikki nämä ovat olleet minulla jossain vaiheessa aktiivisessa käytössä, osa on vielä nytkin. Tosin ihan jokapäiväiseen käyttöön näistä kaikista ei ole. Valentinon Rock'n Rose on ehdottomasti iltatuoksu. Stella McCartneyn Stellaakaan en ihan kaikissa tilanteissa voisi kuvitella käyttäväni, ja sama koskee myös Escadan Magnetismia. Burberry Brit Sheer on helppo arkituoksu, samoin jo aiemmin mainitsemani Romance ja YSL:n Young Sexy Lovely. Baby Doll on vähän rajoilla: toimii arkenakin, mutta en kyllä laittaisi esimerkiksi luennolle - luulen sen voivan aiheuttaa joillekin pieninäkin annoksina päänsärkyä. Muutenkin peräänkuuluttaisin ihmisiltä järkeä hajuvesien suihkuttelun kanssa - ei sitä Opiumia tarvitse litratolkulla päälleen läträtä, vähempikin riittää aiheuttamaan migreenin.

Hutejakin on tullut tehtyä. Olin jo kauemman aikaa käynyt tuoksuttelemassa Calvin Kleinin Euphoriaa, ja hieman ennen joulua ostinkin pullon omakseni. Mutta ei, tuoksu ei vain jotenkin sovi minulle. Sama koskee Hugo Bossin Femme L`Eau Fraiche -tuoksua, jonka aikoinaan ostin pitkällisen harkinnan jälkeen. Jokin siinäkin vain mättää, minä ja Femme L`Eau Fraiche emme vain yksinkertaisesti sovi yhteen.


Olen käynyt jo nuuskimassa lukuisia tuoksuja etsiessäni seuraajaa Romancelle, mutta en oikeastaan ole edistynyt paljoakaan. Marc Jacobsin Lola on toistaiseksi kolahtanut minuun parhaiten:



"Lola on Marc Jacobsin uusin tuoksu, hänen henkilökohtainen luomuksensa. Tuoksu on hänen näkemyksensä naisellisuudesta ja seksikkyydestä - rohkea ja nerokas luovuuden riemuvoitto, johon kykenee vain Marc Jacobs.
Tuoksu on hieman flirttaileva ja siinä on annos leikkimielisyyttä. Lola on vastustamattoman puoleensavetävä, houkuttelevan lämmin kukkaistuoksu, jonka huumaavat tuoksuvivahteet kietoutuvat iholle aistilliseksi kokonaisuudeksi. Vaaleanpunaisen pionin tuoksu kulkee läpi koko tuoksun. " (http://www.upea.fi)

Jatkan etsintöjä. Ehken sitten kuitenkaan kaipaa mitään uutta vaan ostan uuden pullon rakasta Romancea - ja toivon, etten kyllästy.

P.S. Anteeksi kummalliset fonttikoonvaihtelut - en taas vain yksinkertaisesti osaa :D

(Kaikki kuvat: http://www.fragrantica.com)