Puolisen vuotta sitten Sofia tuli tulokseen, että aurinkoloma keskellä talvea voisi piristää kummasti ja varasi lentoliput Intiaan. Ja ihanaahan siellä oli...
Matkan valmisteluissa Sofia käytti apuna Marjatan aiemmin kirjoittamia ohjeita. Niihin Sofia lisäsi vielä moskiittoverkon hankinnan. Verkon isoimmaksi plussaksi (hyttysten loitollapidon lisäksi) osoittautui se, että sen alla voi tuntea olonsa todelliseksi prinsessaksi! (Varsinkin jos joku vielä olisi yöllä käynyt sammuttamassa valot huoneesta ja säätämässä tuuletinta eikä olisi tarvinnut itse kiipeillä edestakaisin...) Muistaakseni todellisella prinsessalla oli myös todella kova sänky ja sitä oli sängyt myös Intiassa...
(Vasemmalla kuvassa näkyy myös sähkökemiallinen hyttyskarkoitin)Kuumuuskaan (34 astetta päivisin, 24 astetta öisin) ei haitannut Sofiaa, vaikka joillekin se näytti olevan liikaa (kuvassa).
Matkaa varten virkatun hattunsa, mangomehun ja lainaan saatujen aurinkovoiteiden turvin Sofian pystyi nauttimaan auringosta ilman auringonpistosta tai palamista. Kiitos Ambre solaire!
Kivoimpia asioita Intiassa (jo mainittujen auringon ja lämmön lisäksi):
- Kivilattiat, joilla sai (ja pitikin) tepastella paljasjaloin. Kengät piti riisua temppeleihin astellessa, mutta myös joihinkin kauppoihin mennessä. Tällaisia tilanteita varten aina valmiina oleva vanha nuori oli tietysti varannut käsilaukkuunsa kenkäpussin.
- Ruoka - esimerkiksi palmunlehdeltä tarjoiltu riisi + erilaisia sooseja maksoi paikasta riippuen 0,40-1,20 euroa. Ja ruokaa tuotiin eteen niin kauan kun vain jaksoi syödä. Eksoottisten hedelmien kausi ei ollut ihan juuri nyt parhaimmillaan, mutta torilta löydettiin keralan punaisia banaaneja ja chikuja. Viimeksi mainitut näyttivät keitetyltä punajuurelta, mutta maistuivat onneksi paremmalta :)
Sormilla syömiseenkin tottui yllättävän nopeasti ja kaikissa ruokapaikoissa oli aina käsienpesualtaat, joissa siisiytyminen onnistui ennen ja jälkeen ruokailun. Ihme ja kumma, Sofia selvisi reissusta myös ilman mahatautia, vaikka kaikenlaista tuli suuhun pistettyä (mukaan lukien nuo sormet).
Minibanaani!- Kulkeminen erilaisilla liikennevälineillä.
- Ihanat värikkäät vaatteet. Asia, joka kovasti kiinnitti huomiota oli, että kaikilla näytti olevan moitteettoman puhtaat, silitetyt ja tärkätyt vaatteet. Venematkalla nähtiin sitten pyykkäreitäkin tositoimissa.
- Shoppailu. Melkoinen voittajatunne valloittaa mielen, kun selviytyy ulos useammasta hikisestä sovituskopista ja saa hankittua valikoiman ihania värikkäitä vaatteita myös itselleen. Puhumattakaan rannekoruista... Yhtenä saavutuksena on mainittava myös keskimääräistä englanninkielentaitoisemmalta miesmyyjältä saatu puhelinnumero (toki kohteliaasti varmisti ensin, että olen matkoilla vanhempieni enkä esim. mieheni kanssa ;) Eli jos jollain lukijoista on joskus menoa Kottayamiin, korukaupan Sameer esittelee seutuja varmaan mielellään.
- Englanti. Äidinkieli valtaosalla Keralan asukkaista on malajalam, joka näyttää ihan mielettömän hienolta kirjoitettuna. Suunnilleen kaikki puhuivat englantia muutaman sanan, vaikka useinkaan en kyllä ymmärtänyt siitä paljoakaan (no, eivät nekään aina ymmärtäneet minun vastauksiani). Joskus ymmärsin sanat, mutta en välttämättä intialaista ajatustenjuoksua...
Kokonaisuudessaan mahtava matka, joskin Intia saisi sijaita lähmpänä kotia. Paluulennot, joille lähdettiin klo 2.30 yöllä ja jotka kestivät lentokentillä hengailuineen noin 22 tuntia (ja tässä ajassa päästiin vain Helsinkiin asti) saivat Sofiassa aikaan krapulanomaisen tunteen ja harkitsemaan, josko henkistyminen olisi mahdollista vaikka ihan vaan Pielisjoen rannalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti