Varoitus juhlijoille

Juri Tatjanin (kuvattu Pietarin Erarta-museossa)

TERVEYSMINISTERIÖ VAROITTAA: 

ABSINTIN KÄYTTÖ AIHEUTTAA HALLUSINAATIOITA

Kaikki tanssimaan!

Nyt on syytä pistää tanssiliikkeet kuntoon vuodenvaihdetta varten. Oppimateriaaliksi sopii vaikkapa tämä Sofian suosikkivideo:

Viimeiset jouluvinkit

Joulu lähestyy aina yhtä yllättävää vauhtia, vaikka juuri nyt sitä ei välttämättä ulos katsoessaan uskoisi. Onneksi olen kotoisin Helsingistä, jossa tällaiset harmaat joulut ei ihan niin harvinaisia olleet. Tänä vuonna ei tullut hankittua edes perinteistä partiolaisten joulukalenteria, mutta onneksi youtubesta löytyi iltoja piristämään klassikkojen klassikko - The joulukalenteri.

Kinkkua vielä vaille jääneille on huomenna tarjolla mahdollisuus voittaa sellainen Kerubin kinkkubingossa.

Me söimme ensimmäisen kinkkumme jo pari viikkoa sitten - tosin vietnamilaiseksi paistiksi tuunattuna (eli mausteeksi mm. paljon chiliä, inkivääriä ja valkosipulia).

Pöytä - IKEA, tuolit - joku savonlinnalainen huonekaluliike, lautaset, lasit ja kannu - Iiittala/Arabia, ikkunaverhot - pelastettu mökiltä, pöytäliina - ehtaa neukkuretroa pietarilaiselta kirppikseltä (Vastaavia ihanuuksia/kauheuksia voi ihmetellä esim. blogissa 70-luvulta, päivää!)

Iloista joulunaikaa kaikille!

Juhlavalmisteluja

Ei, nyt ei ole kyseessä jouluvalmistelut. (Vaikka nämä joulupalloja neulovat norjalaismiehet ovatkin jotenkin hassun suloisia)

Eikä edes uuden vuoden juhlat. Vaan tammikuussa koittavat Sofian 30-vuotispäivät! Pikakatsaus juhlavalmisteluihin tähän mennessä:

1) Teeman valinta

Juhlien suunnittelunhan aloitin oikeasti jo elokuussa sopivan teeman valinnalla. Kunhan ensin suostuin nousemaan murheen suosta, johon minut oli syössyt se tosiasia, että toisin kuin monet ystäväni, jotka pitivät kesän aikana hauskoja piknik-synttäreitä, olen itse syntyny keskelle purevimpia pakkasia. Valitettavasti lottovoitto, joka olisi mahdollistanut juhlavieraiden lennättämisen esimerkiksi Kanarialle ei osunut kohdalle, joten loppusuoralle teemoista pääsivät Kauniit ja rohkeat (älkää kysykö miksi!) ja Prinsessajuhlat. Lopulta päädyin sitten jälkimmäiseen, jotta emäntäkin pääsee kerrankin oikein pynttäytymään. 

2) Vaatteet 

Emännän juhlavaate odottaa vielä löytymistään, mutta vieraille seuraava vinkki:

 Joen jättikirppiksellä kaikki hempeät iltapuvut 

(sis. lyhyet ja pitkät käsineet) vain 49 €!

3) Tarjoilut

Koska nyt ollaan siirtymässä oikeasti vanhojen nuorten puolelle, päätin, että näistä ei nyt tule mitkään opiskelijoiden OPM-bileet vaan emäntä tarjoaa ruoat ja juomat. Onneksi Marjatta tarjoutui jo alkumetreillä juhlien viralliseksi leipuriksi. Nyt emännän tehtäväksi jää vain löytää tarpeeksi inspiroivat ohjeet! Ruokaa on pakko tehdä paljon, koska iltajuhlien lisäksi päätti emäntä vielä  sukulaisille/naapureille/työkavereille tai muille "aikuiselle ystäville" sunnuntaikahvit, joilla tarjoillaan kuivakakkuja ja pikkuleipiä sivistyneesti kahvin kera.

4) Musiikki

Varoituksen sana: jos joku erehtyy juhlissani laulamaan Frederikin kolmekymppistä, saa kyllä viettää loppuillan hangessa.

Miten maltan odottaa tammikuuta?

Eteinen uusiksi!

Noin vuosi sitten hieman avauduin ahdistavasta ihonvärisestä eteisestämme. Kesän aikana kotiintulo alkoi ihan vain eteisen takia ärsyttää niin paljon, että aloin haudutella ideaa eteisen maalaamisesta. Touhun kun olin huomannut varsin hauskaksi (joskin sotkuiseksi) jo wc:tämme maalatessa - ei me mitään ammattilaisia tähän tarvita... Tässäpä tiivit ohjeet pienten tilojen uudistamiseen myös blogin lukijoille:

Tässä vedän seinän päälle valkoista pohjamaalia, kun vaaleanpunainen olisi kuulemma paistanut lähes minkä tahansa värin alta. Ammattilaisten mukaan Hesaria/muuta lehteä ei kannata käyttää suojaamiseen, koska se suttaa. Se on totta! (Oli jalkapohjat ihan mustina kun tuossa oli kävellyt.) Mutta en jaksanut maksaa mistään suojapahveista, kun tuota materiaalia tuee postilaatikoista lisää päivittäin.

Maalauspäätöksen jälkeen vietin tuntikausia värilastujen parissa ja kävin konsultoimassa myös maaliosastoa Joensuun Starkissa. Pakko kyllä kehaista palvelua kyseisessä paikassa: parhaimmillaan minua oli neuvomassa yhtä aikaa 3 myyjää + sisustussuunnittelija. Ja ihan vähän vaan katsoivat vinoon, kun esittelin väritoivomukseni. Yksi kannustavimmista kommenteista taisi olla "Ja sit jos väri on ihan kamala, niin voithan sä aina maalata seinän uudelleen jollain muulla!" (Yeah, right, kun on ensin tuhlannut useamman päivän vetämällä seiniin pohjamaalia ja pari kerrosta sekalaisia värejä.)

Tässä eteinen on saanut "aulan" lamppuun mätsäävän värin.

 

Sisustussuunnittelija osasi myös antaa hyviä vinkkejä maalaustyylin valintaan. Hengailtuani vielä jokusen tunnin Tikkurilan maalausneuvontasivuilla, valitsin maalaustavaksi hänen suosittelemansa väripesun. Otin tietysti kuuman linjan myös nuoruudessaan maalarina toimineeseen isääni, jonka paras vinkki oli: oikeakätisenä aloita aina oikeasta reunasta maalaus niin tulee parasta jälkeä. (Ja se olisikin ollut hyvä neuvo, jos vain olisin muistanut sitä noudattaa...)

Ja oranssia päälle!

Kuvion keksin ihan itse: tein "kiekuroita" pensselillä.Oranssin eli päälimmäisen maalin ohensin suhteessa 1+1+1 maalia, laseraa ja vettä. Tein tieteellisen tarkkoja mittoja monikäyttöisistä viilipurkeista, mutta silti osa seinistä jäi kyllä vähemmän oransseiksi kuin toiset... Näkyypähän mun taiteellinen kädenjälki! (Ja niitä käsiä kyllä jonkin veran jo jomotti neljättä seinää tehdessä.)

Innoituksen lähde + lopputulos. Tää puunlehti (tai sen kaveri) mulla oli mukana kaupassakin.

Vielä yksi vinkki: maalarinteippiin kannattaa panostaa, eli jättää se halpahallin teippi ostamatta. Ja sitten se kannattaa oikeasti poistaa heti maalauksen jälkeen, vaikka uusia kerroskia olisi vielä tulossa seuraavana päivänä. Minä en jaksanut irrotella teippiä joka välivaiheessa ja piti sitten jonkin verran paikkailla maalijälkiä esim. ovenkarmien vieressä.

Sitten ei tietenkään voitu enää pistää takaisin eteisen kaappia, joka meillä ennen peitti n. 3/5 seinistä. Onneksi oli muutenkin asiaa Helsinkiin ja siihen ruotsalaiseen huonekaluliikkeeseen, että saatiin sopivat säilytyssysteemit hankittua.

Hyllyt - valikoituja osia ANTONIUS-sarjasta, violetit laatikot - SKUBB-sarja, muovinen säilytyslaatikko - Prisma, kenkien säilytyslokerikko - se saksalainen ruokakauppaketju, takit - asukkaiden oma kokoelma

 Oi miten ihana eteinen!

I work out!

Tässäpä ehkä hämmentävin video vähään aikaan...

Nuo housut, voi apua! Näen jo mielessäni, miten ensi kesänä muotitietoiset painelee menemään pitkin kaupungin katuja tuollaisissa neonvärisissä leopardikuvioissa. Tai miksei jo talvella, kun lisää vain alle legginssit... (Ok, myönnetään, on tuossa videossa paljon muutakin hämmentävää kuin housut.)

Niin ja omistan tämän biisin tietysti Marjatalle, joka on päättänyt ruveta pitämään blogia viimeisen(?) opiskelijavuotensa riemuista!

Syitä innostua työmatkoista (edes vähän)

Kaksi suurinta iloa rajan taakse suuntautuvilla työmatkoillani ovat:

1) Edulliset mutta hyvät kauneudenhoitopalvelut (tähän mennessä olen tosin kokeillut vain manikyyriä ja kulmien nyppimistä, kun näin matkanjohtajana irroittautuminen perässä kulkevasta ryhmästä edes illalla on useinmiten varsin haasteellista.)

Näiden kynsien teosta (= hoidosta & maalauksesta) pulitin 15e. 

Kuvassa ovat jo viikon vanhat, mikä selittää jonkinasteisen kulumisen.

2) Sushibaarit. Jos jopa Sortavalassa on sellainen, miten vaikeaa sellaisen saaminen tänne meidän kaupunkiin oikein voi olla?

Tässä testissä vaihteeksi tuorekevätkääryleet, jotka vaikuttavat nyt olevan SE juttu. (Kun sushit alkaa Venäjllä olla jo so last season) Eivät mielestäni kuitenkaan pärjänneet sushille, vaikka hyviä olikin. Ja kun kokki vahingossa mokasi tilaukseni, sain näitä tupla-annoksen!

Petroskoissa La Parisienne (eli Парижанкa) on ehdottomasti paras paikka susheilla ja jälkiruoilla herkutteluun niin tunnelmaltaan kuin mauiltaan! Ainoa miinus tulee ruoka-annosten ja kakkujen viereen merkityistä kalorimääristä. Se ei tosin pysty hillitsemään talon vadelma-suklaajuustokakun ostohimoa kuin ehkä joka toisella kerralla.

Tässä kuvassa näkyy vielä toinenkin manikyristin taidonnäyte työkaverini kynsissä.

Jos joku lukijoista siis suunnittele Petroskoin-matkaa, voin vinkata hyvän hoitopaikan ;) Huomaa muuten että talvi on tulossa, kun on kädet ihan ryppyiset ja kuivat. Myydäänköhän käsille omia ryppyvoiteita?

5 syytä, miksi syksy on niin I-H-Q-U

Vaahteranlehdet

Voi siirtyä varvastossuista pirteisiin kenkiin

Takapihalta löytyy yllättäen herkkutatteja

Pääsee nauttimaan koko kesän kestäneen kasvatustyön tuloksista

Uudet neuleprojektit

Lomakamera

 Pienoismallikaupunkini!

Uusi kamera, parempi mieli. Varsinkin kun sillä saa otettua hienoja pienoismallikuvia! Tätä iloista olotilaa edelsi kyllä viikon mittainen sadatteluvaihe, kun pudotin valmistumislahjaksi saamani ja edelleen hyvin toimineen kamerani terassille zuumi edellä. (Otin pihalla niin innokkaasti kuvia hyvin kasvavista kukkapuskistani, että unohdin pitää kiinni kamerasta!) Korjauskelvottomaksihan se meni, vaikka kovasti yritin kannustaa Kuvanmaailman mukavia poikia vääntämään sen zuumin takaisin sisään (kun itse en uskaltanut). Onneksi oli kotivakuutus kunnossa, niin sain edes muutaman kympin korvausta.

Lisästressiä aiheutti se, että pudottamishetkestä oli tietysti alle viikko hetkeen, jolloin kamera olisi pakko olla käytössä - eli lomamatkaan. Päädyin sitten nopeimpaan vaihtoehtoon, eli entiseen merkkiin ja malliin, mutta uudempaan painokseeen. Tosin osoittautui, että pelkkiä Canon Ixuksiakin on kaupoissa ihan käsittämättömän montaa eri "numeroa", eli muutama hetki meni niiden ominaisuuksiin tutustuessa. Voin muuten suositella Gigantin nettikaupan noutopalvelua: Hinta oli nettikaupassa 30e halvempi kuin liikkeessä (ale lähes 20%) ja sieltä kun teki tilauksen, oli kamera kuitenkin noudettavissa kaupasta 2 tuntia myöhemmin. Vaati tietysti hieman vaivannäköä ravata edestakaisin liikkeen ja kotikoneen väliä, mutta tuolla alennuksella kannatti! (Paitsi että jouduin ottamaan tylsemmän värin kuin mitä olin ajatellut, vedensininen ois ollut niin paljon hienompi kuin tumman harmaa!)

Sama kaupunki "tavallisesti" kuvattuna.

Nyt kun tämä tärkein asia on hoidettu, on aikaa panetutua pakkaamisen pahimpaan vaiheeseen eli vaatteiden valikointiin. Onneksi sopivaan pukeutumiseen ja muuhunkin vaatepakkaamiseen löytyy apua myös netistä. (Vinkki: Linkittämieni sivujen perusteella Suomessa voi pukeutua miten tahansa, kunhan pukeutuu lämpimästi. Mutta stilettikorkoja ei suositella Helsinkiin.)

Niin ja väänsin sen vanhan kameran zuumin sitten itse jonkinmoiseen kuosiin, niin että nyt sillä pystyy ottamaan hämmentäviä taidekuvia, jotka tarkentaa mihin sattuu. Sitä voi siten käyttää jos haluaa ylimääräistä jännitystä elämäänsä.

Muuttumisleikki

Kun töihin saa normaalisti raahautua sellaisissa vaatteissa kuin huvittaa, aiheuttaa satunnainen jakkupukuprotokolla esimerkiksi seminaareissa päänvaivaa. Niinpä kun Petroskoin OGGIsta löytyi sopivan nuorekas jakku, ostin sen tietysti pois. Enpä arvannut, miten vaikeaa on harmaaseen jakkuun löytää sopivan värisiä housuja! Saati sitten jakkuun sopivaa aluspaitaa, kun erikoisen muotoiset kaulukset asettavat rajoitteensa... Tässä kuitenkin näytille lopputulos, kun kaikki kaupunkimme kaupat oli kierretty kahteen kertaan (viimeisen silauksen eli kengät kävin hakemassa vielä Mekasta 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa sunnuntai-iltana, kun maanantaina klo 8 olikin jo lähtö seminaarimatkalle):

Sofian sunnuntaiasu - Sofian seminaarilookki

Alkuviikkoon sopivaa itsekannustusta taas voi harjoittaa esimerkiksi soittamalla päättymättömällä repeatilla seuraavia vaatimattomuuskappaleita:

1) Ruudolf - Leijonakuningaslaulu

2) No Smoking Team Ft. Stig Dogg - Telluksen Parhaat 

Mukavaa työviikkoa kaikille! Itse en malta odottaa loppuviikkoa, jolloin voin taas hiippailla töihin esimerkiksi hupparissa...

Sofian keittiössä

Sofian housut - Sela (Pietari), paita - H&M, asunto - Mikkeli

Koska edellisessä postauksessa tuli kuvissa esiteltyä ruokamuistoja vuosien varrelta, lienee syytä esitellä myös Sofian TOP-3 keittokirjat, joiden ohjeilla on monia herkkuja valmistettu. Ne ovat:

Leivomme Anni-Helenan kanssa -kirjan sain tädiltäni ala-asteikäisenä. Lapsena arvostin erityisesti ohjeiden helppoutta ja halusin AINA valmistaa ohjeista kaikkein helpointa eli juustokeksejä (joka käytännössä on pellillinen vehnäjauhoja, juustoa ja voita) vaikka muu perhe ei kovin korkealle arvostanut tätä kulinaarista taidonnäytettäni. Nykyään kirjasta on iloa erityisesti silloin, kun pitäisi äkkiä keksiä jotain syötävää/tarjottavaa, sillä lähes kaikkiin ohjeisiin tarvitaan oikeastaan vain perusaineita, joita kaapeita löytyy joka tapauksessa. Kirjasta löytyy myös selkeät ohjeet, mitä jokaisen leipurin tuli omistaa.

 

Kaikki muut taitaakin nykyään löytyä, paitsi taikinapyörä, jonka olen todennut turhakkeeksi (sitä tosin tarvitsi nimenomaan sen juustolevyn paloittelemiseen. Kertoo ehkä siitä, miten usein olen kyseistä herkkua valmistanut aikuisiällä?) ja taikinalasta, jonka käyttötärkoitusta en edes tiedä!

Seuraavan listallani eli keittokirjojen klassikon Kotiruoan sainkin sitten samalta tädiltä ylioppilaaksi kirjoitettuani. Sieltä löytyykin apu lähes joka asiaan. (Paitsi kananmunan keitto-ohjetta en ainakaan löytänyt muutama päivä sitten ja jouduin turvautumaan nettiin! Säälittävää!) Onneksi kirjassa on myös muutama tyhjä sivu mahdollisten puutuvien ohjeiden kirjaamiseen, itse olen lisännyt sinne tsekkiläisen kämppikseni valmistamien perunalettujen ohjeen.

Puoli vuotta sivusta seuranneena uskallan väittää, että tsekkiläiset ei muuta syökään kuin perunaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Toinen kämppikseni suosikeista oli uunissa kypsennetty "perunapelti", jossa viipaloidaan pelti täyteen perunoita ja rikotaan päälle kananmunia ja kaiken päälle lisätään runsaasti suolaa.

Kolmanteen suosikkikeittokirjaani Saa vaivata tutustuinkin sitten Marjatan kanssa asuessa ja pakkohan se oli itsellekin hankkia. Ehdoton klassikko tässä kirjassa ovat korvasämpylät, jotka ovat sulostuttaneet myös vanhojen nuorten nuoruusaikaisia, legendaarisia viinijuhlia.

Kirjan tehnyt Saara Törmä on kirjoittanut runsaasti (lue: satoja) ruokaohjeita Vihreän langan keittiö-sivuille, kannattaa käydä katsomassa. Ainakin kaikki leipomukset, joita tuosta kirjasta olen kokeillut ovat olleet erittäin onnistuneita.

Ja pakkohan tässä on esitellä vielä keittiön suosikkiteokseni, joka ei kuitenkaan pääsyt TOP-listalleni, koska ei varsinaisesti ole keittokirja. Ruoka-aineet-teoksessa esitellään sen nimen mukaisesti erilaiset ruoka-aineet niin havainnollisesti ja yskityiskohtaisesti lähikuvin, että eräs lähes-sukulaiseni onkin teosta nimittänyt (varsin osuvasti) ruokapornoksi. Mahtava selailukirja!

Niin ja niistä ensimmäisen kuvan housuista tuli sitten lopullisen kulahduksen jälkeen laukku:

laukun hihna ym. tykötarpeet - Joen lanka, matto - Citymarket

Mutta missä on Ä?

Sofian kirjojenlukuprojekti on nyt lähes päätöksessään. Nämä loppuaakkosten kirjat oli kyllä kaikki sellaisia, joihin en ilman tätä projektia olisi tarttunut, eli erittäin mielenkiintoinen kokemus! Ä:llä alkavan kirjailijan löytäminen on kuitenkin osoittautunut jokseenkin ylivoimaiseksi, joten raporttini valmistuu nyt sitten ilman sitä. Kuvituksessa saatte nauttia viime vuoden ruokamuistojen fiilistelystä.

Uusi vuosi aloitettiin asiaan kuuluvilla naposteltavilla. Näistä lukemisen seuraksi suosittelen lähinnä viinirypäleitä - ei sotke sivuja.

Francoise XENAKIS: Hitto, rouva unohtui

Kirja kertoo useiden tunnetujen miesten, kuten Freud, Hugo ja Marx unohdetuista "paremmista puoliskoista". Idea sinäänsä oli ihan hauska, mutta... No, tämän kirjan lukemisesta jäi lähinnä sellainen olo, että kaikki "suurmiehet" ovat olleet vaimojaan huonosti kohtelevia irstailijoita, ja oikeasti ne kaikki hyvät ideatkin on olleet niiden vaimojen keksimiä, mutta nämä miehet ovat sitten ne omineet. Tai sitten en vaan ymmärrä ranskalaista huumoria. (Oho, luulin jostain syystä koko ajan, että kirjan kirjoittaja on mies, mutta hän onkin nainen... Tämä voisi tietysti pistää analyysini ihan uuten näkökulmaan... Näh. Se vaan taitaa vihata miehiä.)

Lettujen paisto kuuluu jokaisen kunnon rouvan ominaisuuksiin. Niiden paistaminen sydänpannulla on yllättävän haasteellista, mutta melko palkitsevaa.

A.W. YRJÄNÄ: Somnia

A.W.Yrjänä! Tuo nyt jo hieman plösähtänyt mies, jonka tkestejä ei kukaan ymmärrä, mutta ne on niin hienoja, että kaikki (ainakin teinityöt 90-luvulla) esittää niitä ymmärtävänsä. Mies, jonka bändi tekee aina vaan comebackin. Luen yleensä tosi vähän runoja, mutta tämä oli sopivan ohut teos. Ja oli sillä hetkensä, jotenkin varsin elävästi oli kirjan alkupuolella kuvattu mökkeilevää suomalaismiestä luonnon helmassa. Kirjan loppupuoli sijoittui kai sitten jonnekin ristiretkien aikaan ja ainakaan minun tajuni ei sen ymmärrykseen riittänyt. Lempikappaleeni CMX:ltä on muuten Ainomieli. (Ja lapsuudessa vihasin biisiä Vallat ja väet, joka soi jatkuvasti Radio Suomessa. Mutta nykyään se on mielestäni ihan hyvä viisu.)

Tällaista ruokaa ei saa mökillä, vaan ilmassa matkalla Suomesta Saksaan. Quatar Airwaysin lennoilla Saksan ja Intian välillä oli ruokien laatu tämä potensiin kolmesataa, mutta siellä en kehdannut kuvata. Mukana olleetkin kinkkuvoilevätkin söin salaa ja tunsin itseni rikolliseksi (ehkä myös olin sellainen, kun lentokentällä nimenomaan teroitettiin, että Quatariin ei saa viedä sianlihaa).

Emile ZOLA: Naisten aarreaitta

Tässä 1880-luvulla kirjoitetun kirjan perusjuonena on melko tavallinen palvelustytön matka ryysyistä rikkauteen. Mutta kyseessä ei olekaan ihan tavallinen palvelustyttö, vaan kauppakoneistolle ja asiakkaiden mielihalujen palvelemiseen alistettu myyjätär alati kasvavasa ostoskeskuksessa. Olikin mielenkiintoista lukea yli 100 vuotta sitten kirjoitettua teosta, joka ilmeisesti melko realistisesti kuvaa tuolloista kaupankäyntiä ja sen kehitystä Pariisissa. Pienet kaupat näivettyvät - monipuolinen osotoskeskus kasvaa. Kaikki nykyajan kaupan houkutukset on osattu jo tuolloin ottaa huomioon: tuotesijoittelu (esim. kauniit esineet näytille, tarpeelliset vähän kauemmas, jotta joutuu kulkemaan kaikkien himottavien turhakkeiden ohi), sisäänvetotuotteet, alennusmyynnit, postimyynti ja jopa parkkitila vaunuille. Niin ja tietysti kahvio hetkelliseen lepäilyyn shoppailun lomassa. Kyllä sitä siis jo ennekin osattiin.

Sushia taitaa nykyään saada suomalaisistakin ostoskeskuksista. Sitä tulikin vuonna 2010 syötyä kiitettävän monessa muodossa. Kalojen ympäristöystävällisyyden voi halutessaan tarkistaa WWF:n kalaoppaasta.

J.O. ÅBERG: Pohjanmaan helmi

Kirjan alaotsikko "Romantillinen kertomus 1808 vuoden sodasta" ehkä kertookin teoksesta kaiken oleellisen. Tosin tämä teos on kai merkittävä sikäli, että se oli WSOY:n Wernerin ensimmäinen kustantama kirja. Jonka on kääntänyt ruotsinkielestä Wernerin opettaja koska nuorella Wernerillä oli enemmän suomalaisuutta uhoavaa intoa kuin kielitaitoa. Tästä syystä (tai tästä huolimatta) kirja on täynnä viihdyttäviä lauserakenteita ja hassuja käännöksiä, joita juhlapainoksen alussa jopa esitellään erikseen. Tätä ne ruotsinsuomalaiset pojat sitten lueskeli salongeissaan ja haaveili sinisilmäisistä suomalaistytöistä.

Veikkaan, että grilliruoka maistuisi myös Pohjanmaalla.

Ä - Ääää!

Izvan ÖRKENY: Minuuttinovelleja

Tätä lukukokemusta en osaa oikein muuten kuvata kuin että: tykkäsin! Novelleja oli kokoelmassa niin monta, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Itse tykästyin jo heti alussa juttuun, jossa kuolleet nousevat haudastaan ja kysyvät lähellä seisoneilta unkarilaisilta, mitä maailmassa on tapahtunut parin edellisen vuoden aikana. "Eipä oikeastaan mitään. Sitä tavallista." (Itsekin menen ihan vastaavasti jäihin, jos joku tuttu, jota en ole nähnyt pariin vuoteen tulee jossain vastaan ja ryhtyy kyselemään kuulumisia!) Ja kuollut päättää palata takaisin hautaan makaamaan. Kinnostavia tarinoita ja sopivasti absurdeja luettavaksi hammaspesulla ennen nukkumaanmenoa.

Vadelmat + rahka = erinomainen jälkiruoka matkalla itäblokin maasta toiseen.

Muodikasta liikuntaa

Tämän blogin varhaishistoriaan kuuluu vanhojen nuorten kotikuntoiluvälineiden esittely. Citymarketin Mammuttimarkkinoilla Sofian mukaan tarttui jälleen uusi tuote, nimittäin...

...kyllä, näin 52-vuotta jälkijunassa olen oivaltanut hulavanteen (hinta alessa 16,90e) hienouden! Nyt ei kyseessä ole kuitenkaan mikään ohut lättärä, jonka pyörittäminen onnistui minulta lähinnä nilkoissa, vaan yli kilon painoinen viritelmä, jossa on "mukavasti" hierovat nystyrät. Miten olisinkaan voinut vastustaa sortumista uuteen turhakkeeseen(?), kun KuntoPlussan ohjelman mukaan 6-viikon treenin tuloksena vyötäröltä katoaa jopa 5 senttiä.

Tässäkö oikotie rantakuntoon? Ainakin voin hyvällä omatunnolla syödä kahvihuoneessa pullaa, kun on vatsalihakset kipeinä edellisen illan hulailusta. Tosin on kuulemma tavallista, että vanne aiheuttaa ainakin näin alussa mustelmia, eli vyötärönseutu pitänee sitten varmaan ennen rannalle lähtöä sivellä peitevoiteella... tai sitten voin tuntea suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden vyötärömustelmaisten kanssa ja hymyillä salamyhkäisen tietävästi.

Kenkäopas

Viime aikoina blogimaailmassa on kohuttu Top Model -lehden rantautumisesta Suomeen. Ollenkaan ottamatta kantaa siihen, pitääkö 6-13-vuotiaille olla tarjolla oma muotilehti, päädyin kuitenkin tarkastamaan TopModel-nettisivut. Pikaisella lukemisella voisin arvioida, että kääntäjä on ollut vähintään 40-vuotias, aika kaukana oli nuorisokielestä nuo sivut.

Sofiahan oppi itse meikkaamisen myöhäisteini-iässä lähes kaksi vuotta nuoremmalta siskoltaan... Eli koska kotiin tällä hetkellä tulevassa Me Naisissa on tällaiselle harvoin ja epävarmasti meikkavalle ihan liian epämääräisiä meikkiohjeita (esim. uusimmassa numerossa "Laita voide ja geeli ennen puuteria!" Geeli? Mikä geeli? Mulla oli viimeksi geeliä kun hiukseni oli lyhyessä mallissa...) oli tietysti syytä tarkistaa esim. Top Model -sivujen meikkaus-vinkit (aargh!). Onneksi sentään tiesin, että meikkivoide on syytä levittää kasvoille tasaisesti, eli ei ole siltä osin tullut tyrittyä näitä edellistä 12 vuotta kovin pahasti.

Muttamutta, sivuilta löytyi myös kenkäopas. Haluaisinpa nähdä esiteinit keikkumassa sivuilla esitellyissä paksupohjaisissa korkkareissa, piikkikorkkareissa tai wedgeseissä. (Tai siis en haluaisi...) Kenkäoppaan innoittamana esittelen aikuisten oikean kenkäkaapin sisällön - mallikappaleina tietysti Sofian kengät.

Ostoskeskus Akropolis, Vilna (Bongattu samanlaiset myös kenkäkaupassa Pärnussa)

Ballerinat - Sopivat kesäkäyttöön. Mukavat? Ehdottomasti! Jos ei anna sen häiritä, että lättäjalkaisena näillä hankkii jonkun jalkojen kroonisen virheasennon, jonka jälkeen kävelytyyli on lähinnnä mallia "vaappuva ankka".

Din Sko

Kiilakorkoiset korkkarit - Arkihetkiin, joissa kuitenkin pitää näyttää tytöltä. Sopivat hyvin esim. farkkuhameen kanssa. Koron on oltava korkeintaan 4 cm korkea, jotta kengillä voi vielä sujuvasti juosta esim. hoitaessaan houstattavan ryhmän asioita. Eivät sovi: hienoon iltamuotiin.

Sportia

Gore-tex tennarit - Sporttisiin hetkiin! Ekat gore-tex kenkäni ikinä ja rakastuin heti. Koskaan ei ole ollut näin lämpimät ja kuivat(!) jalat syksyisin. Erikoisuus: En käytä urheiluun - tennarit ovat muotikengät! (ja sitäpaitsi en harrasta mitään ulkourheilulajeja...)

Nizhni-Novgorodin tori

Lähes-piikkikorkkarit - Makeisiin asuihin ja erikoistilaisuuksiin! Nämä onkin ainoat juhlakenkäni, joissa on yli 4 cm:n korko. Mukavat? Ensimmäiset 3 minuuttia kyllä. Sopivat parhaiten: Hienojen hameiden ja vaatteiden kanssa, mieluiten sellaisten mekkojen, joissa on niin pitkä helma, ettei kukaan huomaa, jos 3 minuutin jälkeen vaivihkaa riisut kenkäsi.

Pieni korkkariparaati:

K-kenkä

Perus-korkkarit - Pihalle! Kuten kiilakorkoiset korkkarit, nämäkin soveltuvat paksun korkonsa ansiosta myös juoksenteluun kaupungilla.

Stella Virgo, Petroskoi

Pompadour-korkoiset kengät - Toimistossa hippailuun!

KappAhl (Näin nämä naistenlehdessä ja oli ihan pakko saada. Mainosten orja.)

Tapochki - Lämmittämään jalkoja vetoisilla lattioilla! Tyypillinen muoto: Aukinainen puolikenkä. Mukavat? Enemmän, mitä kuvittelee! Sopivat parheiten: kotiasun kanssa. Eivät sovi lainkaan: Lyhyisiin housuihin ja hameisiin, koska silloin sääriä paleltaa!

Seppälä

Pistokkaat - Ajanviettoon parvekkeella! Tyypillinen muoto: kantapää avonainen ja ilman remmiä. Erikoisuus: yleensä parvekekengiksi alennetaan esim. liian kulahtaneet toimistokengät tai muuten käyttämättömiksi jääneet sandaalit tms. yksilöt. Hyvissä parvekekengissä tärkeämpää kuin ulkonäkö on, että ne sujahtavat yhtä hyvin sekä pieniin että isoihin jalkoihin.

Ei mitään muistikuvaa ostopaikasta... Hankin nämä ehkä vuonna 2002. Hyvin on kestäneet. Ja näiden aina aukeavat nauhat on ehkä osasyy elämäni rakkaustarinaan... Lässynlässyn.

Nilkkurit - Kylmiin päiviin! Tyypillinen muoto: Erilaisin koroin, ylettyvät nilkkaan saakka. Eivät sovi oikeastaan minkään vaatteen kanssa (paitsi ehkä toppahousujen? Paitsi että toppahousuni ovat siniset ja mielestäni sininen ja ruskea eivät sovi yhteen...)

Miehen tuliainen Tveristä ("Ostin ne kaupasta, en torilta")

Sandaalit - Ihaniin hetkiin merenrannalla (jokikin käy)! Tyypillinen muoto: Tasapohjaiset kengät, joissa erimallisia remmejä. Mukavat? Todellakin! Sopivat parhaiten: Kesäisiin, rentoihin asuihin: Pitkät ja lyhyet hameet, lyhyet housut. Eivät sovi lainkaan: Hienon iltamuodin tai talvihousujen kanssa. Erikoisuus: Kengät ovat mukavan kevyet ja yleensä sopuhintaiset! Useilla tytöillä on sopivan väriset sandaalit vaatekaapissaan jokaiseen eri kesäasuun. (Minulla on vain nämä pinkit ja yhdet vihreät, jotka on oikeastaan rikki.)

Saturday night fever

Kysymys: Mitä sitä tehtiin ennen Spotifya ja Youtubea?

Viime viikolla toteutin pitkään (tai ainakin pari viikkoa) hautuneen unelmani ja ostin discopallon. Miten mahtavia kaikki juhlani tulevatkaan jatkossa olemaan! Puhumattakaan siitä, että pallo on todella hypnottinen pyöriessään katossa (se myös vaihtaa väriä!). Toimii siis myös rauhoittavana.

Discopallon kunniaksi tässä Sofian diskoteekin TOP-5 hittilista (sekalaisessa järjestyksessä)

1. ABBA - Gimme! Gimme! Gimme!
2. Britney Spears - Toxic
3. Duck Sauce - Barbra Streisand
4. DJ Smash - Volna
5. Haddaway - What is love
(+ tiskin alla Ukkosmaineen Katuvalojen välke. Sen voi muuten ladata itselleen bändin sivuilta.)

Discopallo Lidlistä 16,90e. Tarjous voimassa keskiviikkoon 19.1. asti.

Disconjälkeisen aamun lötköilyfiilikseen taas sopii erinomaisesti Bassoradion kuuntelu.

Vastaus: Osteltiin Hittibuumi-kokoelmia!

DIY

Onkos sen muodikkaampaa asiaa kuin tuunaus? Sofia ainakin tykkää lueskella kaikenlaisia blogeja, joista saa hyviä ideoita vanhojen tavaroiden ja vaatteiden uudelleenkäyttöön. Askartelutarkoituksessa kotiin on myös kertynyt arkullinen vanhoja vaatteita...ja sängyn allakin on pari laatikkoa... Hyvää tarkoitusta on Sofialla ehkä enemmän kuin todellista käsityötaitoa. Uusinpana "Ei mennyt niinkuin Strömsössä"-luomuksena voidaan esitellä huopapipo, joka ensin oli vain vähän liian iso korvalappupipo, mutta josta nyt tulee mieleen eniten ehkä se pikkkuhattu, jota juutalaimiehet käyttää.

T-paita - Ilosaarirock, paita - pietarilainen kämppis, hiukset pesty ekologisella Ole Hyvä -shampoolla (vihreä tee-gingseng-lakritsi) ja sen jälkeen pidetty keinokuitupipon alla ja hinkattu sohvatyynyyn, verho - kirpputorilta.

Saisikohan tuosta tehtyä aidossa tuunaushengessä vaikka hilpeän tarjoiluastian? Tosin ei taida tuo harmaa olla kaikkein iloisimpia värejä... Tai paljonkohan tuosta voisi pyytää nettikaupassa? Sofian suurinta hupia on nimittäin Etsyn selailun lisäksi hengailu Regretsy-sivulla, jolla on aivan mahtava motto: "Where DIY meets WTF". Sivu esittelee uskomattomimpia itsetehtyjä tavaroita, mitä ihmiset yrittävätkään myydä netissä.

Onneksi välillä onnistaakin: kirpparilta löytynyt, parempia päiviä odotellut naulakko pääsi uusiokäyttöön kylppärissämme. Olin jo pitkään kaivannut järkevää sijoituspaikkaa korvakoruilleni, jotka aiemmin lojuivat laatikossa, missä ne menivät jatkuvasti solmuun ja naarmuuntuivat. Naulakon "tanko" oli itsessään liian leveä koruille, mutta keksin kierittää siihen työkalulaatikon pohjalta löytynyttä kuparilankaa ja voilá!

Sofia suosittelee kaikille myös korvakorujen askartelua - helppoa ja hauskaa. Esimerkiksi kuvassa oikealla olevat korvikset Sofia askarteli heijastimista Marjatan luona kyläilyä silmälläpitäen.

Ja vielä jäi jopa muutama lenkki tyhjäksi uusia askarteluja varten, joten kävin sitten tänään askartelukaupassa hakemassa lisää nikkelittömiä koukkuja ja siellä näytti olevan kuparilankaakin olevan sen seitsemääsataa eri väriä. Minullahan oli vain tuota perinteistä. Toivottavasti siitä ei tartu mitään koukkuihin...