Sofia lukee: A-H

Alkuvuodesta sain päähänpiston: tulevan vuoden aikana luen kirjoja aakkosten jokaiselta kirjaimelta kirjaililjan mukaan. Aluksi oli tarkoitus lukea näitä järjestyksessä, mutta eihän siitä mitään tullut kun jäin koukkuun eräänkin L:llä alkavan dekkaristin sarjaan sekä M-kirjailijan vampyyrihömppään... Nyt olen pahasti jumissa kirjaimessa J (koska en löydä mitään tarpeeksi kiinnostavaa), joten taidankin esitellä edistymiseni tähän asti. (En edes uskalla miettiä, miten suppeat valikoimat tulee kirjastossa olemaan ääkkösten kohdalla... Veikkaan että tulee luettua pohjoismaalaisia kirjailijoita.)

Margaret ATWOOD: Sokea surmaaja

Kesälukemiseksi sopiva tiiliskivi, joka piti ihan hyvin otteessaan, mutta ei ne juonenkäänteet ehkä ihan niin yllättäviä olleet, kuin mitä takakannessa lupailtiin. Netistä tästä löytyi tyyliltään hyvin erilaiset arviot (Hesarin ja jonkun koululaisen), jotka antavat ihan hyvän kokonaiskuvan teoksesta. Varsinkin jälkimmäinen nauratti tyyliltään kovasti, pisti miettimään että mahtaa äidinkieltä opettavilla tuttavillani olla välillä hauskaa oppilaittensa tekstejä lukiessaan. Atwoodin teoksista suosikkini on kyllä edelleen Nimeltään Grace.

Chetan BHAGAT: Five point someone

Tämän pokkarin ostin Intiasta, koska sitä kehuttiin hauskaksi nuorisokuvaukseksi Intian suosituimmalta nykykirjailijalta. Teos kertoo kolmesta nuorukaisen opiskeluista ja opiskelijaelämästä maan huippuihin kuuluvassa teknillisessä korkeakoulussa. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva 3 idiots (mikä ehkä kuvastaa sitä, miten hyvin pojilla opiskelut sujuvat). Loppumietintä: Eipä taitaisi minusta olla intialaiseksi opiskelijaksi.

Claire CASTILLON: Äidin pikku pyöveli

Tylyjä tarinoita äidin ja lasten suhteista. Olikohan näissä ehkä yhdessä edes jollain tavalla "onnellinen" loppu. Harmillisesti klassinen rakenne ihan joka ikisessä tarinassa (tilanteen kuvausta muutama sivu ja sitten lopussa yllätyskäänne) kävi jossain vaiheessa vähän puuduttavaksi. Silti erittäin viihdyttävää ja jotain kertonee se, että tämän kokoelman lukemisesta on jo lähes puoli vuotta ja yhä muistan suurimman osan novelleista. Sellainen jännä juttu muuten, että olin ihan eri mieltä siitä, mitä tarinoissa oikeasti tapahtui kaikkien netistä lukemieni arvioiden kanssa, joten en voi linkittää tähän mitään!

Waris DIRIE: Aavikon kukka

Tämän sain keväällä lainaan Marjatalta, kiitos! Erityisesti alun kuvaus elämästä aavikolla oli mielenkiinostista luettavaa. Ehkäpä voisi katsella tästä viime vuonna ilmestyneen elokuvankin. Luettuani tämän yritin monta kertaa avata keskustelua ympärileikkauksista, mutta poikaystävä ei ollut kovin vastaanottavainen aiheelle.

David EBERSHOFF: Tanskalainen tyttö

Tässäpä esimerkki tämän "projektin" ansiosta sattumalta löytyneistä kirjoista. Kirja itsessään oli hieman tylsähkö, mutta se kertoo Einar Wegenerin/Lili Elben tarinan, jota ei pieni kerronnallinen puisevuus pysty himmentämään: Einar-Lili oli nimittäin todellinen henkilö ja ensimmäisiä ihmisiä, jolle tehtiin sukupuolenvaihdosleikkaus (1920-1930-lukujen vaihteessa). Onneksi on internet, sillä innostuin lukemaan enemmänkin aiheesta. Löytämissäni valokuvissa Lili on mielestäni kyllä aika miehekkään näköinen. On aika mielenkiintoista, miten paljon lääketiede on kehittynyt 1900-luvun aikana ja jotenkin vähän surullista, että loppujen lopuksi Lili kuolee komplikaatioihin, kun hänelle 50-vuotiaana siirretään kohtu, jotta hän voisi synnyttää rakastamansa miehen lapsen. Hei haloo, eihän sen ikäiset alunperin-naisetkaan enää hirveästi pullauttele vauvoja sisuksistaan! (Lähtiköhän lääkäreillä kunnianhimo käsistä edellisten onnistuneiden leikkausten jälkeeen?) Näin kiinostavasta aiheesta on tietysti valmisteilla myös elokuva (valmis ehkä vuonna 2012), jossa itse Nicole Kidman esiintyy Einar-Lilinä.

Nikolaj FROBENIUS: Pelon kasvot
Edgar Allan Poen tarinat ovat kiinnostavia. Edgar Allan Poen elämä oli sekin aika mielenkiintoinen. Tämä kirja olisi voinut olla kiinnostavampi kuin oli, plussat tulee nimenomaan elämänkerrallisuudesta.

Gabriel GARCIA MARQUEZ: Mama Granden hautajaiset

Tämä löytyi kirjaston poistohyllystä. Jos tykkää Sadan vuoden yksinäisyydestä, tykkää varmaan tästäkin. Novellit ainakin sijoittuvat hyvin Macondo-tyyppiseen paikkaan ja osa henkilöistäkin on samoja. Kirja on hyllyssäni, lahjoitan sen sitä ekana pyytävälle ;)

Nancy HUSTON: Syntymämerkki

Vaatimattomasti: Syntymämerkki on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Netissä lainataan itse kirjoittajaa näin: ”Syntymämerkissä ovat tärkeitä sukupolvien ketjut. Se, mitä asioita perheissä siirtyy sukupolvelta toiselle. Miten lapsista, jotka ovat kuusivuotiaina fantastisia, tulee täysiä sekopäitä aikuisina ja päinvastoin”. Kirja koostuu neljästä "luvusta", joissa jokaisessa on kertojana lapsi. Ensimmäinen lapsikertoja oli maailman ärsyttävin (ajattelin jatkuvasti, että ei 6-vuotiaat oikeasti noin puhu tai ymmärrä tuollaisia asioita), mutta kun pääsi juoneen kiinni kirjaa ei voinut jättää käsistään. Ajallisesti kirjassa edetään jatkuvasti taaksepäin, niin että seuraava kertoja on ensimmäisen isä, sitten isänäiti ja isänäidinäiti. Ja silti tarina tuntuu loogiselta ja sukusalaisuudet paljastuvat hitaasti mutta varmasti. Suosittelen! :)

...Lähtiköhän tämä nyt vähän käsistä? Jos haluaa vielä lisää ahdistua maailman kirjallisuuden määrästä, voi vaikka perehtyä kaiken maailman "kirjoja, jotka jokaisen pitäisi lukea" -listauksiin, kuten tähän Ilta-Sanomien laatimaan. (Tuollakaan ei ole yhtään kirjailijaa kirjaimilla X-Ö!)