Uusi vuosi aloitettiin asiaan kuuluvilla naposteltavilla. Näistä lukemisen seuraksi suosittelen lähinnä viinirypäleitä - ei sotke sivuja.Francoise XENAKIS: Hitto, rouva unohtui
Kirja kertoo useiden tunnetujen miesten, kuten Freud, Hugo ja Marx unohdetuista "paremmista puoliskoista". Idea sinäänsä oli ihan hauska, mutta... No, tämän kirjan lukemisesta jäi lähinnä sellainen olo, että kaikki "suurmiehet" ovat olleet vaimojaan huonosti kohtelevia irstailijoita, ja oikeasti ne kaikki hyvät ideatkin on olleet niiden vaimojen keksimiä, mutta nämä miehet ovat sitten ne omineet. Tai sitten en vaan ymmärrä ranskalaista huumoria. (Oho, luulin jostain syystä koko ajan, että kirjan kirjoittaja on mies, mutta hän onkin nainen... Tämä voisi tietysti pistää analyysini ihan uuten näkökulmaan... Näh. Se vaan taitaa vihata miehiä.)
Lettujen paisto kuuluu jokaisen kunnon rouvan ominaisuuksiin. Niiden paistaminen sydänpannulla on yllättävän haasteellista, mutta melko palkitsevaa.A.W. YRJÄNÄ: Somnia
A.W.Yrjänä! Tuo nyt jo hieman plösähtänyt mies, jonka tkestejä ei kukaan ymmärrä, mutta ne on niin hienoja, että kaikki (ainakin teinityöt 90-luvulla) esittää niitä ymmärtävänsä. Mies, jonka bändi tekee aina vaan comebackin. Luen yleensä tosi vähän runoja, mutta tämä oli sopivan ohut teos. Ja oli sillä hetkensä, jotenkin varsin elävästi oli kirjan alkupuolella kuvattu mökkeilevää suomalaismiestä luonnon helmassa. Kirjan loppupuoli sijoittui kai sitten jonnekin ristiretkien aikaan ja ainakaan minun tajuni ei sen ymmärrykseen riittänyt. Lempikappaleeni CMX:ltä on muuten Ainomieli. (Ja lapsuudessa vihasin biisiä Vallat ja väet, joka soi jatkuvasti Radio Suomessa. Mutta nykyään se on mielestäni ihan hyvä viisu.)
Tällaista ruokaa ei saa mökillä, vaan ilmassa matkalla Suomesta Saksaan. Quatar Airwaysin lennoilla Saksan ja Intian välillä oli ruokien laatu tämä potensiin kolmesataa, mutta siellä en kehdannut kuvata. Mukana olleetkin kinkkuvoilevätkin söin salaa ja tunsin itseni rikolliseksi (ehkä myös olin sellainen, kun lentokentällä nimenomaan teroitettiin, että Quatariin ei saa viedä sianlihaa).Emile ZOLA: Naisten aarreaitta
Tässä 1880-luvulla kirjoitetun kirjan perusjuonena on melko tavallinen palvelustytön matka ryysyistä rikkauteen. Mutta kyseessä ei olekaan ihan tavallinen palvelustyttö, vaan kauppakoneistolle ja asiakkaiden mielihalujen palvelemiseen alistettu myyjätär alati kasvavasa ostoskeskuksessa. Olikin mielenkiintoista lukea yli 100 vuotta sitten kirjoitettua teosta, joka ilmeisesti melko realistisesti kuvaa tuolloista kaupankäyntiä ja sen kehitystä Pariisissa. Pienet kaupat näivettyvät - monipuolinen osotoskeskus kasvaa. Kaikki nykyajan kaupan houkutukset on osattu jo tuolloin ottaa huomioon: tuotesijoittelu (esim. kauniit esineet näytille, tarpeelliset vähän kauemmas, jotta joutuu kulkemaan kaikkien himottavien turhakkeiden ohi), sisäänvetotuotteet, alennusmyynnit, postimyynti ja jopa parkkitila vaunuille. Niin ja tietysti kahvio hetkelliseen lepäilyyn shoppailun lomassa. Kyllä sitä siis jo ennekin osattiin.
Sushia taitaa nykyään saada suomalaisistakin ostoskeskuksista. Sitä tulikin vuonna 2010 syötyä kiitettävän monessa muodossa. Kalojen ympäristöystävällisyyden voi halutessaan tarkistaa WWF:n kalaoppaasta.J.O. ÅBERG: Pohjanmaan helmi
Kirjan alaotsikko "Romantillinen kertomus 1808 vuoden sodasta" ehkä kertookin teoksesta kaiken oleellisen. Tosin tämä teos on kai merkittävä sikäli, että se oli WSOY:n Wernerin ensimmäinen kustantama kirja. Jonka on kääntänyt ruotsinkielestä Wernerin opettaja koska nuorella Wernerillä oli enemmän suomalaisuutta uhoavaa intoa kuin kielitaitoa. Tästä syystä (tai tästä huolimatta) kirja on täynnä viihdyttäviä lauserakenteita ja hassuja käännöksiä, joita juhlapainoksen alussa jopa esitellään erikseen. Tätä ne ruotsinsuomalaiset pojat sitten lueskeli salongeissaan ja haaveili sinisilmäisistä suomalaistytöistä.
Veikkaan, että grilliruoka maistuisi myös Pohjanmaalla.Ä - Ääää!
Izvan ÖRKENY: Minuuttinovelleja
Tätä lukukokemusta en osaa oikein muuten kuvata kuin että: tykkäsin! Novelleja oli kokoelmassa niin monta, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Itse tykästyin jo heti alussa juttuun, jossa kuolleet nousevat haudastaan ja kysyvät lähellä seisoneilta unkarilaisilta, mitä maailmassa on tapahtunut parin edellisen vuoden aikana. "Eipä oikeastaan mitään. Sitä tavallista." (Itsekin menen ihan vastaavasti jäihin, jos joku tuttu, jota en ole nähnyt pariin vuoteen tulee jossain vastaan ja ryhtyy kyselemään kuulumisia!) Ja kuollut päättää palata takaisin hautaan makaamaan. Kinnostavia tarinoita ja sopivasti absurdeja luettavaksi hammaspesulla ennen nukkumaanmenoa.
Vadelmat + rahka = erinomainen jälkiruoka matkalla itäblokin maasta toiseen.
