Kehitys kehittyy

Kävin Oulussa ensimmäistä kertaa elämässäni. Keskustassa oli kolme Onlyn myymälää ja ainakin kaksi Seppälää. Neulegraffitien tekijät olivat vaatettaneet toripoliisin ja aika monta muutakin patsasta. Mutta suurimman elämyksen koin kuitenkin ruokakaupassa, jossa oli tämä:

Miksen ole nähnyt tällaisia vaakoja missään muualla Suomessa? Kyllä elämä helpottuisi, kun ei tarvitsisi minikokoisista numeroista yrittää arpoa että mikäköhän se oma oli!

Testailin vaakaa sen minkä siinä iltapäiväruuhlassa kehtasin ja tunnististustoiminto toimi tosi nopeasti - banaanin tunnisti heti oikein ja tomaatin kun laitoin vaa'alle ruutuun tuli 2 kuvaa ja teksi tyyliin "Tämä on tomaatti VAI bataatti" ja siitä sitten vain näppästiin oikea. Olen vaikuttunut. Haluan päästä tällaisella leikkimään omassakin lähikaupassa!

Talvivaatetus

Taisin olla jopa muotia edellä (enkä vain aallonharjalla), kun kaksi vuotta sitten neuloin itselleni tämän paidan:

Kaupunkimme Seppälän ikkunassa seisoo nimittäin parhaillaan tällaiseen asuun pukeutunut mallinukke!

Työpaja

Alkusyksystä ystävien häissä kiinnitin huomiota jonkun sukulaistätiin, joka saalisti muiden tölkkejä napsiakseen niistä avausklipsut talteen. Juhlavieraiden humalatilan perusteella saalis illan aikana olikin varmaan huomattava. Harmitti, etten itse keksinyt tehdä samaa!

Askartelupiste

On niin kiva ajatus, että jostain periaatteessa hyödyttömästä voi tehdä jotain hauskaa tai kaunista! Netistä löytyy tölkinvetimimien virkkaukseen paljonkin ohjeita, mutta itse opin parhaiten näkemällä työn käytännössä, ja niinpä menin viime viikolla ihan kurssille aiheesta. Nyt osaan jo virkata pyöreitä juttuja ja ehkä yhdistääkin klipsuja toisiinsa.

"Aihioita"

Ensi viikolla opin ehkä tekemään suoraa linjaa, eli vaikkapa vyön. Jee! Heti alkoi mielessä pyöriä kaikenlaisia omiakin design-ideoita netistä löydettyjen lisäksi. Onneksi opettajalta voi ostaa lisää klipsuja, sillä tuntuu ettei omasta lähipiiristä löydy tarpeeksi juoppoja, jotta materiaali riittäisi kaikkiin ideoihin! (Onneksi en larppaa, koska silloinhan pitäisi kaikki klipsit tietysti käyttää haarniskan kokoamiseen...)

Keltainen pussi - H&M, musta pussi - Change, virkkuukoukku koivua (Joen langasta)

Mutta milloinkahan jaksaisin tehdä valmiiksi tämän yllä kuvatun projektini? Tarkoituksena oli virkata muovikassit kauniimpaan muotoon = isoäidinneliöiksi, ja niiden kokoaminen loppujen lopuksi matoksi. Toteutus oli periaatteessa ihan onnistunut, mutta into loppui siinä vaiheessa kun tajusin, ettei meillä yksinkertaisesti ole paikkaa, jonne mokoman maton sijoittaisin.

Nämä ruoat Suomeen! Heti!

Katselin vanhoja matkakuvia Taiwanista ja mietin, että vaikka hyvien nuudeleiden perässä tarvitse enää vaeltaa Vii-voaniin vaan lähikauppaan ja eksoottisempiakin ruoka-aineita sieltä lähikaupasta löytyy, on kyllä useita ruokatuotteita ja -lajeja, joita reissussa on tullut maisteltua, ja joita olisi hauska syödä joskus Suomessakin. Nämä nyt ainakin:

1) Bubble-tea - Taiwanin lahja maailmalle

Minun mielestäni parasta kuumalla teellä, mutta kylmällä maidolla, jotka yhdessä tapiokapalleroiden kanssa vähitellen yhdistyvät epämääräiseksi seokseksi. Toiveeni on nyt myös kuultu, sillä bubble-teetä saa nyt kuulemma sekä Asematunnelista että  Eerikinkadulta. Jei! (Oisko nyt syytä jo harkita sitä Helsinkiin lähtöä?)

2) Kiinalainen hotpot

Miksi kaikista kiinalaisista ravintoloista saa vain hapanimelää jotakin tai sitä samaa jotakin friterattuna JA hapanimeläkastikkella? Miksei koskaan kunnon hotpotia, jossa maut tulee enemmän pataan isketyistä raaka-aineista kuin epämääräisistä kastikkeista?

Mangoa ja taaroa.

3) Snow Ice

Tosissaan muodin aallonharjalla oltaisiin, jos tätä ruvettaisiin tarjoilemaan Suomessa. Annoksen pohja on kuin siirapilla makeutettua pehmeää jäämurskaa ja päälle voi valita mitä tahansa makeaa kuten hedelmiä siirapissa, marjoja siirapissa tai vaikka papuja. (Taiwanilaisten mielestä tomaattikin on muuten hedelmä. Näin suomalaiselle sen esiintyminen "mixed fruits" -jälkiruoassa oli joka kerta yhtä iso yllätys)

4) Sen seitsemän sorttia jääteetä

Eikä vain jääteetä esanssinaan sitruuna tai (jopas on hurjaa!) persikka. Vaikka juomistahan eniten olen kokoussa intialaiseen mangomehuun... Mmm...

Mahtoikohan makua parantaa versojen päällepursotettu majoneesi?

5) Oikeasti maistuvat bambunversot

Kun on koko elämänsä syönyt vain säilyketölkistä esiin ravisteltuja bambulastuja, joiden kuidut tarttuvat hampaisiin, tuoreet bambunversot yllättivät pehmeydellään. Söisin milloin vain uudelleen!

Pitäisikö paljastaa myös, mitä en jäänyt kaipaamaan? No, käärmekeitossa oli vähän liian vähän saatumia ja liikaa rustoja, eikä Chiayin kuuluisa sisäelinannoskan mikään makuhermoja hivelevä annos ollut...

Tässä niitä olisi: osia joista en edes halua tietää, mistä ne päin lehmää(?) ne on.

Kuuluisaa stinky tofuakin upposi yötorilla ihan koko annos! Mutta se ei nyt päässyt listalle, koska ei sitä ehkä nyt joka päivä...tai edes vuosikaan söisi.

Toreilla ja turuilla

Kertakäyttöisyys on kirosana! - muuallakin kuin festareilla. Vanhat nuoret suosivat siis kirpputoreja, joilta voi aina säännöllisin väliajoin tehdä hyviä löytöjä. Muodikkuuskin onnistuu varsinkin nyt, kun esim. eräidenkin ruotsalaisten (ja tanskalaisten) vaateketjujen valikoimat näyttää siltä, että joku on ryöstänyt vanhainkodin ja pistänyt mummojen koltut kauppaan. 

Tällaista tavaraa oli tarjolla kesällä 2011 (osa on ehkä naapureiden pyykkejä)

Sofia onkin nyt houkutellut talonsa asukkaat pitämään pihalle yhteistä pihakirppistä ensi lauantain Siivouspäivän yhteydessä. Ei haittaa vaikka on jo syksy, kun omalta pihalta pääsee äkkiä sisätiloihin lämmittelemään! (Ja asiakkaillekin voisi ehkä yrittää myydä lämmittävää kahvia...) Muita itse järjestetyn pihakirppiksen hyviä puolia ovat tietysti ilmainen myyntipaikka (kaikki myynti on heti plussaa) ja tavaran raahamisen suhteellinen vähyys. Voin suositella kaikille!

Tämä villapaita löysi jo uuden kodin. Mutta mitä aarteita onkaan naapureilla vielä tarjolla?

Jos joku ei nyt jaksa/ehdi/viitsi kirpparia pihalleen perustaa, niin siivouspäivän voi silti käyttää esim. kaappien tyhjennykseen (sen tekee jokainen kuitenkin liian harvoin!). Löytyneet aarteet voi ottaa uudelleen käyttöön, lahjoittaa kavereille, arpoa blogissa (näyttäisi olevan suosittu tapa päästä eroon harhaostoksista) tai toimittaa vaikka paikalliseen kierrätyskeskukseen (jotka usein jopa hakevat ainakin isommat tavarat).

Jonkun mummon paita. Eikun oho, tää olikin vaatekaupasta tää kuva.