Vihreää! Vihreää!

Parsakaalia, sitruunaruohoa ja kesäkurpitsaa

Joku ehkää muistaa, miten Sofia eräänä kesänä löysi sisäisen viherpeukalonsa ja päätti istuttaa raparperin mäntymetsään. Raparperit ovat (ekä hieman yllättäenkin) kukoistaneet, mutta valitettavasti istutuspaikka sijaitsee n. 350 kilometrin päässä kotoa.

Sekalaisia yrttejä

Onneksi ruokaa voi saada lähempääkin - kaupungin vuokraamalta palstalta. Sellaisen hankkiminen oli tosin varsinaista salatiedettä: netistä ei löytynyt asiasta pihaustakaan, vaikka TIESIN palstoja olevan olemassa, kun olen monesti ohi polkenut ja kavereillakin on oma viljelmä ollut. Onneksi näiltä kavereilta sain sitten vihjeen, että palstoja varten pitää mennä ihan itse jonottamaan kaupungin infopisteeseen. Kivikautista...

Chilejä

Kun palsta oli saatu, sen etsimisessä oli myös oma hommansa. Käsin piirretty kartta oli kyllä mukana, mutta maastossa palstat on ilmeisesti merkitty viimeksi joskus 20 vuotta sitten ja aika iso osa alueesta oli pajukkoa. Palsta, jonka oletamme kuuluvan meille oli sentään vain enimmäkseen heinikkoa.

Tähän se meidän vihannesparatiisi nousee

Loppujen lopuksi onnistuin kaivamaan heinien alta esiin myös herukka- ja karviaispensaan. Ja viereiseltä joutomaalta saimme palstalle siirrettyä raparperin (ja mullan mukana ilmeisesti myös nokkosia).

Avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa

Apua, kotini on muuttumassa kasvihuoneeksi! Ihan jokainen ikkunalauta on täynnä palstalle myöhemmin siirrettäviä taimia. Siis IHAN JOKAINEN, kuten kuvatkin yllä todistaa. Ja silti piti jostain päähänpistosta tilata vielä lisää kasveja Viherpeukaloilta. (Palautetta: tilatut chilit oli ihan täynnä kirvoja. Argh! Toivottavasti lähtevät mäntysuopaliuoksen suihkuttelulla eivätkä tajua levitä muihin kasveihin.)

Amppelitomaatteja ja chilejä

Vaiettu salaisuus?

Sain työpaikalla satulatuolin testikäyttöön 3 päiväksi. Jipii! Suurimpana syynä oli se, että olin erehtynyt harjoittamaan urheilua, ja uimisen seurauksena (tai siitä huolimatta?) niska-hartia-alueellani naksahti ja ikävä kipuhan siitä seurasi.

Plussat: 

+ Kolmen päivän käytön jälkeen voin kyllä sanoa, että satulatuoli toimii. Yläselkäni on normaalilla työtuolilla istuessani useinkin jumissa, mutta nyt kipua lapaluiden välissä ei tuntunut ja tuo urheiluvammakin parani onneksi päivässä. 

+ Olo oli oikeaoppisessa puoliseisonnassa tosi tehokas.

Miinukset: 

- Haaroväli tuossa penkissä istuessa kyllä kipeytyi! Olenko jotenkin yksin tämän kanssa vai miksi Google ei anna yhtään osumaa haulle "Haarat kipeytyy satulatuolissa"? Ei minkäänlaisia ohjeita, voisiko esim. säädöillä vaikuttaa tähän (vaikka säätömahdollisuuksiakin näytti olevan). Kysymyksiä & vastauksia -palstallakin todettiin vain nätisti, että "Totuteltaessa uuteen istuma-asentoon on normaalia että paikat voivat kipeytyä, erityisesti selkä ja takamus." Nope, kyllä se oli haarat, jotka kipeytyi.

- Kun on ensin herännyt liian aikaisin ja pyöräillyt unenpöpperössä töihin, olisi tosi kiva lösähtää siihen pehmeään työtuoliin. Nyt joutui istumaan haarojentappajaan ja tuntemaan olonsa heti aamusta tehokkaaksi.

- Työpöydässä pitäisi olla tosi hyvät säädöt, että sen saisi tarpeeksi korkealle. Nyt jouduin avittamaan näppäimistöä ja näyttöä sanakirjoilla.

Tuomio: Ottaisin päivittäiseen käyttöön, mutta hankkisin työhuoneen nurkkaan nojatuolin lukemistöitä varten.

Sopivan kamalaa

Viikonloppu. Sataa. Parasta vain linnoittautua kotiin ja katsoa ruudulta heitä, joilla on paljon parempia sytiä linnoittautua asumuksiinsa... Siis kauhuelokuvia!

Tällaiselle herkälle ihmiselle kaiken maailman Ringut ja Shutterit ovat kuitenkin vähän liikaa, mutta nähtyäni Planet terrorin tajusin löytäneeni oman kauhugenreni: komediakauhun.

Trailereissa on nyktään usein se hyvä puoli, että ne paljastavat ihan liikaa. Eli kun ne katsoo tuntee nähneensä jo koko elokuvan ja vielä jää loppupäivä muuhun puuhasteluun! (Vähän kuin lukisi maailmankirjallisuuden klassikoita alle minuutissa.) Tässä siis suosikkielokuvani trailerini:

1) Rubber



2) Tucker and Dave vs Evil 



3) Black Sheep



Meinasin linkittää tänne vielä Britney Spearsin Crossroadsin, koska luultavasti monelle pahinta kauhua olisi varmaan joutua katsomaan se, mutta en löytänyt kyseisen leffan trailerista yhtäkään katsomiskelpoista versiota...

Oppia ikä kaikki

Koin tänään melkoisen yllätyksen ruusuvedenetsintäreissullani, kun eksyin Life-luontaistuotekauppaan. (Kauppaan päädyin, kun ensin olin pohdinnan tuloksena sulkenut pois thaimaalaisen ja intialaisen ruokakaupan, jotka ovatkin tämän seudun ainoat "etniset" liikkeet. Enkä ainakaan muista, että ruusuvesi kuuluisi erityisesti kummankaan maan ruokakulttuuriin. Ja työkaveri kehotti kokeilemaan apteekkia tai luontaistuotekauppaa.)

Mikä käsite: LUONTAISTUOTEKAUPPA. Koskaan sellaisessa käymättä (ja monta kertaa ohi kävelleenä) olin tullut tulokseen, että kyseisissä kaupoissa asioivat vain:

1) auringonhattu-uutetta imppaavat tädit

2) toinen toistaan omituisemmin nimetyillä tuotteilla itseään kuihduttavat ikuisuuslaihduttajat, sekä 

3) kehonrakentajat. 

Hei, sokerikin auttaa laihtumaan

Näistä ryhmistä epäilyttävimpiä on varmaankin uute-tädit, koska heidän mielestään mikään tauti ei lähde lääkkeillä yhtä hyvin, kuin esim. imeskelemällä siitepölyä tai vastaavaa. Moniallergisena olen ollut kiitollinen massiviselle lääketeollisuudelle ja apteekeille siitä, että itse olen aina onnistunut hoitamaan vaivani pois kemiallisesti luoduilla ja steriileillä tuotteilla, joiden ei tarvitse pelätä olevan missään tekemisissä mahdollisten allergeenien (eli sen luonnon) kanssa.

Pakko muuten mainita, että kaupan nettisivu ei ollenkaan hälventänyt epäilyksiäni. Mutta tuo meidän kaupungin kauppa olikin ihan erilainen! Siellä oli ensinnäkin hyllykaupalla ruokia, ja kaikki olivat luomua, tai ainakin "ecological", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Alehyllyssä olivat suloisesti sekaisin magneettipohjalliset (auringonhattutätein juttuja), luomuvauvanruoat ja öljynenätipat. Ruusuvesikin löytyi. Ja jotta epämääräisten tahnapurkkien määrä jääkaapissamme olisi vakio (talouden miespuolinen jäsen juuri viime viikonloppuna heitti pois puoliksi syödyn, dagestanilaisen torimyyjän mukaan lähes ihmeitätekevän feijoa-hillon) ostin myös leivänpäälle levitetävää kurpitsansiementahnaa.

Ostokset (tällä kertaa)

Yksi parhaista jutuista löytyi "yläkerrasta": Ole hyvä - pesuaineiden täyttöpullot. Nyt ei siis tarvitsekaan muistaa ottaa tyhjentynyttä shampoopulloa mukaan Helsinkiin, jotta sen saisi täytettyä Hakaniemen ekokaupassa (olen unohtanut pullon kotiin "vasta" 3 kertaa). Myös ekologisia meikkejä näytti olevan tarjolla plus kaikenlaista muuta kotitaloustarvetta.

Myönnetään, vähän kyllä tuli hyllyjä kierrellessä sellainen olo, että luomutuotteiden ostaminen on vain hyvin toimeentuleville cityhipeille (kun tarvitsee erikseen mennä tuollaiseen liikkeeseen - kyllä luomua pitäisi olla kohtuuhintaan tarjolla ihan kaikille perus-marketeissa). Mutta nytpä voin sitten lisätä ne stereotypiaani kaupan tyypillisestä asiakaskunnasta.