Mökkielämää ja puutarhanhoitoa

Kesämökki - mitä mainioin paikka kaupunkilaistuneelle vanhalle nuorelle rentoutua ja tuntea yhteenkuuluvuutta luonnon ja metsän eläinten kanssa (kuvassa orava).

Nuoruudesta johtuen omia mökkejä ei vanhoilla nuorilla vielä ole (tosin Marjatta on jo toiveikkaan tilannut isältään valmistujaislahjaksi tontin), joten mökille pääsy vaatii aina jonkinmoisen mietiskelyn / kyselykierroksen siitä, kestääkö pää omia vanhempia / muita sukulaisia ja kuinka monta päivää vai olisiko mahdollisesti jonkun kaverin vanhempien mökillä tilaa vielä muutamalle kesänviettäjälle.

Mutta mitä ihmettä - vanhuus ei tule nuorelle yksin tässäkään asiassa. Kun mökille on vihdoin päästy, ei vanha nuori tyydykään enää lojumaan tyytyväisenä rannalla hömppäkirjan parissa kuten ennen, vaan tuntee pakottavaa halua esim. risujen kantoon ("jos vaikka alkaisin kasata ens kesän kokkoa!"), nikkarointiin ("hei noi hirvensarvet pitäis vaihtaa!") ja tiskaukseen laiturilla. Ja ennen kaikkea, mieleen nousee jo hieman kulunut kysymys: "Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?", joka synnyttää välittömästi tarpeen kitkeä porkkanapenkki tai kuten Sofian tapauksessa - perustaa raparperipenkki kivikkoiseen kangasmaastoon.

Tässä vaiheessa siirrytään minäkertojaan:
Kaivettuani raparperipenkille kuoppaa koko aamun (klo 6-9) isänmaallista henkeä puhkuen (yrittäkää itse kaivaa juurikkoista maata miettimättä Väinö Linnaa ja kaikkia juoksuhautoja kaivaneita miespolvia) huomasin tyytyväisenä muidenkin jo heräilevän ja pakotin koko sukuni katsomaan kätteni jälkeä (kuvassa)

Kuvassa näkyvät lenkkarit ja verkkarit (ja niiden sisällä olevat jalat) kuuluvat poikaystävälle - itsehän suoritin kaivuutyöt naisellisesti farkkuhameessa ja valkoisissa varvassandaaleissa.

Paikalle saapunut miesvoima oli sitä mieltä, että kuopassa olisi kuitenkin parantamisen varaa ("vai niin!"), joten pian kuoppa näyttikin jo huomattavasti isommalta. Sitten vaan puutarhakauppaan hakemaan taimet ja kompostista usempi kottikärryllinen tehokasta multaa kehiin, niin eiköhän noista varsista pian päästä keräämään satoa!

Ja raparpereistähän voi valmistaa muun muassa raparperilottaa:

Kakkulautanen - Aino Aalto/Iittala, lusikka - Savonia/Hackmann, iso lautanen - citymarket, pöytäliina - kirpputorilta

Pienellä präntillä voin tunnustaa, että toisin kuin muut blogin vanhat nuoret, jotka voisivat taidoillaan perustaa vaikka pitopalvelun, itse olen melko avuton ruoanlaittaja. Onneksi poikaystävä on näppärämpi ja valmisti tämän pian mökiltä paluun jälkeen.