Kurkistus

Sunnuntaina saatiin avaimet uuteen asuntoon. Viimeaikoina on tullut kieltämättä selailtua ehkä keskimääräistä enemmän erilaisia sisustuslehtiä ja -blogeja ja olen havainnut uuden kotini kalpean värityksen olevan edelleen erittäin trendikäs. Harmi vain että oma sisustusmakuni olisi jonkin verran etelämaalaisempi...siis värikkäämpi. Ihan pienenpieniä keskittymisvaikeuksia töissä, kun mieli palaa selailemaan maalikauppojen sivuja. Ah, ihana Tikkurila.

Tämä kuva ei siis (vielä) ole meiltä vaan täältä.

Lisäksi on pitänyt panikoida remonttimiehen hankinnasta, koska luulen että olen remonttijuttujen suhteen menetetty sukupolvi. Lähimpänä remonttia olen tainnut olla, kun 6-vuotiaana katselin isäni tapetoivan. Tuollaiset taidot varmaan siirtyy geeneissä..? Tein itselleni listan asunnossa kunnostettavista asioista ja siihen tuli 45 kohtaa. Hmm...

Yhden seinän suhteen olen jo päässyt päätökseen väristä: siitä tulee...valkoinen! Ei ole senkään värin valintaa kovin helpoksi tehty. Kaupasta lähti mukaan 17 värilastua, jotka kaikki näyttävät, no, valkoisilta. Rankan karsinnan jälkeen olen saanut vaihtoehdot rajattua kymmeneen. Todennäköisesti päädyn lopulta kuitenkin siihen "maalarin valkoiseen", jota kaikki kuitenkin pistää seinälleen.

Jos voisin laittaa seinilleni ihan mitä vaan, pistäisin sinne varmaan samaa kolibritapettia kuin Kootuissa muruissa. Voisikohan kylpyhuoneen tapetoida?

Pyrkimys minimalismiin?

Vanhat nuoret ovat ryhtyneet laihdutuskuurille, mikä taitaa näkyä myös blogijuttujen määrän laihtumisena. Kannustimena laihtumiseen ovat toimineet perinteisten kunnon ja itsetunnon kohottamisen lisäksi myös mm. liian pienet tuliaishousut Intiasta. Kevyeen ruokavalioon sopivia tuotteita voi onneksi metsästää lähikaupasta.

Sofia on tosin huomannut erittäin vaikeaksi elintapojen muuttamisen esim. syömisen suhteen: moni työssäkäyvä varmasti tietää, miltä tuntuu päivittäin kamppailla kahvihuonetarjoilujen kutsua vastaan... Ja kyllä, Sofia on liian heikko taistellakseen, kun seminaarista ylijäänyt sämpylä kutsuu syöjäänsä. Onneksi Sue-Ellen ja Marjatta (jotka ehkä "hieman" enemmän ovat asiaan panostaneet) ovat yhä ottaneet Sofian mukaan esim. sauvakävelylenkeille.

Viime aikoina Sofia on siis itsensä kutistamisen sijaan pyrkinyt minilmalismiin lähinnä sisustuksessaan ja koristanut kotiaan pahvilaatikoin. Vielä asuntoon on onneksi jäänyt muutama kuja, joita pitkin pääsee kulkemaan tietokoneen ja jääkaapin...eikun tiskipöydän väliä. Talon miespuolinen asukas on kyllä huolestuttavan monta kertaa huomauttanut, miten kivalta tyhjä kirjahylly näyttää. (No eikä näytä!)

(Niin nuo kirjahyllyssä olevat Suukot on ostettu ihan virpojia ajatellen. Hirveästi kyllä harmitaa jos ne jää itselle syötäväksi.)

Hyötyliikuntaa Sofialle on loppujen lopuksi tiedossa, kun noita laatikoita pian raahataan vanhasta asunnosta uuteen. Ainiin, pitänee vaihtaa kirjoittajakuvaus "asuntolainaa haaveilevasta" "asuntovelkaiseen"... Olisikohan seuraava tavoite sitten lottovoitto?

Heihei vanha koti!