Vanhat nuoret testaa: teesieni

Mikään ei lämmitä talvella niinkuin kupponen teetä!

Lasi: Aino aalto, Iittala

Tämä teelasillinen on kuitenkin varattu perheeni uudelle tulokkalle: teesienelle. Työkaverini ja tämän sivuston mukaan kombucha-juoman pitäisi auttaa lähes kaikkiin kuviteltavissa oleviin vaivoihin ihottumasta flunssaan. (Jonkun verran uskoa tuohon hehkutukseen kyllä taitaa vähentää se, että 10 vuotta teetä nauttinut henkilö myöntää blogissaan olleensa kipeänä useamman viikon... Mitäh?! Eihän sen pitäisi olla mahdollista!)

Sienijuomaviljelmä on nyt viihtynyt meillä 12 päivää ja juomaa olen testannut 2 kertaa.

Plussat:
1. Helppohoitoinen (Joululoman aikana viherkasveistani muutama oli taas heittänyt henkensä, teesieni sen sijaan oli kasvanut moninkertaiseksi ja synnyttänyt purkissan jopa "pikkuveljen")
2. Kasvua on hauska seurata
3. Elää sokerilla ja teellä eli halvaksi tulee
4. Se ettei ehkä ikinä enää sairastu on aika hyvä plussa.

Siellä se möllöttää - teesieni

Miinukset:
1. Elämästä tulee hankalaa: mistä voi nykyaikana muka löytää 5 litran astian, jossa sieni mieluiten eläisi? Ja mihin sen voi kaksiossa sijoittaa?
2. Erikoinen tuoksu valtaa keittiön
3. Maku on aika...

Kaikki rohkeat ihmiset, jotka haluavat koetella rajojaan, tervetuloa teelle Sofian luokse! Varmasti on olemassa jokin hyvä syy pakottaa itsensä juomaan oudonmakuista juomaa, vaikka ei edes oikeasti uskoisi sen tehoon...

Ellin armoilla

Asuntolainahaaveeni toteutuminen on tänään pompsahtanut lähemmäs toteutumistaan. Sen innoittamana ajattelinkin esitellä kaksi asiaa, joita EN tule kaipaamaan nykyisestä asunnostani.

Keittiön värimaailma. Kenellä voi tulla mieleen yhdistää harmaat kaapit vihreään muovimattolattiaan ja KELTAISIIN seiniin?! Ainiin, Ellin arkkitehdilla/rakennusmestarilla. Sama värimaailma toistuu vielä makuuhuoneessa. Kiikarissa olevassa uudessa asunnossa on onneksi myös tiskikone, joten kuvassa osittain näkyvät tiskivuoretkin ovat toivottavasti pian historiaa...

"Ruokailutilan" lasitiiliseinä. Lasitiili on täysin läpinäkyvää (himmennetty olisi ilmeisestikin ollut kalliimpaa) ja sitä on koko seinän leveydeltä. Ja mitä lasin takana on? Käytävä! SE käytävä, jota pitkin kaikki muut talon asukkaat kulkevat koteihinsa. (Myönnetään siis: kuva on täysin lavastettu - oikeasti nuo verhot pysyvät visusti kiinni päivästä toiseen.)

Keittiö-Ruokailutila-Olohuone-Työhuone-yhdistelmä yhdessä tilassa ärsyttää myös aika paljon aina välillä... Eli joo, tuolta käytävästä näkee suoraan myös olohuoneeseen. Sen verran pitää fiilistellä, että uudessa ehkä-asunnossa on kaikki huoneet erikseen ja vielä omissa kerroksissaan ;)

Juu, onhan tuo asunnon hankinta melko aikuista... Pitänee kehittää vastapainoksi jotain nuoruutta korostavaa, kuten meluisat uudenvuodenjuhlat!

Välineurheilua

Nyt se on tapahtunut!

Sauvat - Prisma (Pahoittelut Sue-Ellenin työnantajalle), Kello - Timanttiset Kultakello

Aiemmin kerroimme blogissamme Sue-Ellenin innokuudesta käännyttää vanhoja nuoria ystäviään kävelysauvojen käyttäjiksi, ja nyt myös aina yhtä saamattoman Sofian kodista löytyvät kuvan vempeleet. Ne kun sai ostettua Prismasta perunoiden vierestä! Marjattahan kuunteli neuvoja jo aiemmin, joten Sofialla on ollut kovin ulkopuolinen olo lenkille lähtiessä ilman sauvojen kopsutusta. Mutta ei enää!

Vanhojen nuorten liikunta on muutenkin melkoista välineurheilua. Astangajooga piristää kehoa ja mieltä (ja ennen kaikkea: vetreyttää liikunnan puutteessa jumahtaneita lihaksia) ja niinpä kaikkien vanhojen nuorten kotoa löytyy tietysti joogamatto:

Matto - Stadium/Hki

Ja toki kotejamme piristää myös aina yhtä vaikuttava sisustuselementti: jumppapallo.

Pallo - Tokmanni

Vuosien tarkkailun perusteella jumppapallon tärkein funktio kotona on estää liika siivousinto olemalla jatkuvasti tiellä, mitä ikinä sitten yrittääkään tehdä. Tosin Sue-Ellenin pallo on pyrkinyt piireihin ja saavuttanut jonkinasteista paikalliskuuluisuutta poseeraustaidoillaan esiinnyttyään esimerkiksi ainejärjestön kalenterissa sekä ylioppilaslehden kannessa.

Mihin hurahdamme seuraavaksi?

P.S. Sue-Ellen on kyllä jo vihjaillut, että piikkimatto tuntuu NIIIN kivalta ja rentouttavalta ja...

Kauheaa musiikkia!

Vanhat nuoret eivät tietenkään pelkästään rokkaa, vaan harrastavat myös muunlaista musiikkikulttuuria. Kyllähän tässä iässä sinfoniaorkesteria täytyy käydä kuuntelemassa. Eilen oli vuorossa tämä:

Kylmät väreet vavisuttivat kuulijoita pitkin konserttia. Tarkennetaan, että positiiviset. Orkesteri oli panostanut paitsi musiikilliseen antiin myös ulkoiseen puoleen, mutta onneksi kapellimestari sai murtauduttua kahleistaan jo ennen konsertin alkua. Sue-Elleniä ihastutti erityisesti Laura Palmer Theme, mutta kaikki vanhat nuoret olivat yhtäläisen vaikuttuneita loppuhuipennuksesta, jossa moottorisahamies saapui paikalle... Hui! Bensankatku oli huumaava. Onneksi esiintyjät olivat yleisöä lähempänä, joten pääsimme pakenemaan salista...

...ja maailma pelastuu!

Kapteeni Planeetan opetukset on sisäistetty ja vanhat nuoret ovat luonnollisesti huolissaan ympäristöstään. Hiiten tulevat sukupolvet - mikäli kehitys jatkaa tätä rataa, täällä tallataan itsekin vielä reippaasti yli 70 vuotta. Maailman pelastamisesta on kaiken lisäksi tehty nykyään niin älyttömän helppoa. (Vaikeampaa on päästä eroon niistä hihassa roikkuvista feissareista.)

Erilaisiin tempauksiin osallistuminen on ehkä hauskinta. Ajankohtaisin on kehoitus "Pukeudu pinkkiin!". Eli perjantaina 23.10.2009 pitäisi pistää päälle vaaleanpunaista ja näin tukea rintasyöpään sairastuneita. Onnistuu! (Ei kyllä olisi onnistunut puoli vuotta sitten, mutta onneksi työmatkat itärajan taakse ovat auttaneet minua löytämään pastellinsävyisen puoleni.)

Viime keväänä vanhoista nuorista Sofia ja Sue-Ellen ystävineen osallistuivat Porkkanamafian tilaisuuteen, jossa pääasia oli juoda ja syödä mahdollisimman paljon mukavassa baarissa... Siis voiko tämän helpompaa maailman pelastaminen olla? Lisää tällaisia!

Roskien kanssa ei ehkä tarvitse mennä sellaisiin äärimmäisyyksiin, kuin esimerkiksi Vuosi ilman roskista -blogin pitäjä Eko-Joni. Lajittelu on kuitenkin helppoa ja yksinkertaista. Vanhat nuoret taitavat kaikki olla henkilöitä, jotka saavat hepulin, jos joku yrittää heittää banaaninkuoret tavalliseen roskikseen. Ja kai meillä on joskus tapana huomautella myös tuttaville heidän kotonaan, jos he yrittävät ehdottaa vastavaa toimintaa. Ja meillähän lajitellaan paitsi biojäte myös maitopurkit ja muut kartongit, paristot, paperit, säilyketölkit, lasipurkit...

Lipasto - roskakatoksesta, tuikkualustat - CM, keltaisen nallen paita - kööpenhamilainen kirpputori, koiratytön paita - joululahja, Ison nallen villapuku - HL

Tarpeettomat tavaransa Vanhat nuoret siirtävät nurkistaan tietysti kirpputorille tai keräykseen tai eteenpäin kavereille. (Siis siinä vaiheessa kunhan ovat ensin muutaman vuoden sulatelleet ajatusta, että jostain tavarasta voisi oikeasti LUOPUA.) Kierrätysmielessä kannattaa myös itse olla silmä tarkkana roskakatoksella. Esimerkiksi Sofian kotiin on sieltä kuljetettu muun muassa lipasto, parvekekalusto ja vaatteita... puhumattakaan lukemattomasta määrästä naistenlehtiä.

Ja näinkin pienessä kaupungissa pyörä on menopelinä usein paras. Vielä kun joku kaupunkimme päätäjistä kävisi esimerkiksi Jyväskylässä katsomassa, miten pyöräparkit kannattaisi keskustaan järjestää, niin ei tarvitsi omaa kaunotarta jättää kapealle kadulle jalankulkijoiden riesaksi.

Ja ehkä sitä voisi vielä jonkun kummilapsen kehitysmaasta hankkia...

Näin hankit kovettuman etusormeesi

Syksyn saapuessa viimeinenkin vanhoista nuorista alkaa hypistellä kaappeihin ja laatikoihin kerääntyneitä lankakeriä ja kaupassa kulku suuntautuu kuin vahingossa lankahyllylle. Yhtäkkiä tavallisten ruokaostosten seasta löytyykin 3 kerää Novitan uutuuslankoja ja jopa Novitan neulelehti! Kuka ne sinne pisti? Yleensä tapanani on vain selailla ilmaisia ohjeita Ullaneuleen sivuilta tai pummia lehtiä Marjatalta, jolle niitä kiikutetaan kotiin ihan tilattuna. Sue-Ellen puolestaan on kunnostaunut mm. hankkimalla neulomalla itselleen jännetuppitulehduksen.

Koska korvia oli jo alkanut palella viimasssa, pipo tuntui helpolta tavalta testata uutta lankaa, joka kotona alkoi tuntua hieman...no, värien ilotulitukselta, noin verrattuna normaaliin tyyliini. Mielestänihän kaikkien vatteiden värien tulee sointua kivasti toisiinsa, joten hieman alkoi arveluttaa lanka, jossa on SEKÄ sinistä ETTÄ oranssia ETTÄ violetti ETTÄ keltaista. Hmm... Hieman arveluttti, vaikka muotilehdestä luinkin, että kuuminta hottia tänä syksynä ovat miesten legginssien lisäksi värikkäät neuleet. Kiireisen työn vuoksi pipoa piti sitten neuloa yötä myöten tömatkalla.

Lanka: Novita Puro, Iltanuotio

Lätsähtänyt tuotos ei kuitenkaan lopulta miellyttänyt aikuistunutta silmääni (rastoistakin luovuin jo lähes 5 vuotta sitten), joten kuvan oton jälkeen päädyin purkamaan piposta puolet ja keksimään omat kavennukset ja sain käyttööni hieman hillitymmän mallin. Koska pipo syntyi muutamassa yössä, neulomistarpeeni ei suinkaan vielä ollut tyydytetty ja koska kauppaan pääsy oli senhetkisen sijaintini takia mahdotonta, aloin loppulangoista neuloa vielä päänlämmitintä.

Lanka tietysti loppui kesken. Päätin luovuttaa ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen - samaisesta Novitan lehdestä löytyneeseen ympyräliiviin. Tässä vaiheessa olin myös jo tullut tulokseen, että Iltanuotio ei ole juttuni ja päätin toivoa, että toisen värin kanssa onnistaisi. Eikun siis kauppaan hankkimaan lisää lankoja.

Onko kukaan muu muuten huomannut, että vaikka asunto olisi täynnä puikkoja, niin IHAN AINA juuri siinä ohjeessa, jonka sillä hetkellä haluat toteuttaa, suositellaan nimenomaaan sellaisia puikkoja, joita ei todellakaan omasta varastosta löydy? Onneksi lähistöllä asuva Marjatta (joka itseasiassa on opettanut allekirjoittaneen virkkaamaan!) suostui lainaamaan minulle pyöröpuikkoaan nro 6 ja loput tarvittavat puikot nykäisin irti tuosta päänlämmittimestä.

Lanka: Novita Puro, Kanervikko

Vielä muutaman tv-illan tämän valmistuminen vaatii. Onneksi on ollut tapana Marjatan kanssa pitää käsityö-tv-treffejä. Suosittelemme neulonnan seuraksi mm. seuraavanlaista hömppää: Huippumalli haussa (Nelosella maanantaisin) ja Muodin huipulle (Kolmosella torstaisin).

Sue-Ellenin Ganeshat, korut ja korkkarit

Sofia haastoi minut ja Marjatan esittelemään viisi kotoamme löytyvää asiaa tai esinettä, ja päätin nyt tarttua haasteeseen. Minun esineitäni yhdistävä tekijä on se, että ne ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä tai merkityksellisiä.

1) "Ganesha"


Tämä on taulu, joka on seurannut minua vuosien ajan muutosta toiseen ja löytänyt myös aina tiensä kotini seinälle. Vedoksen on tehnyt ihminen, jonka kanssa vietin ehkä yhden elämäni ikimuistoisimmista vuosista vuosituhannen alkupuolella, kun olimme kansanopistossa Lahdessa. Sain Ganeshan lahjaksi häneltä tuon opistovuoden päätteeksi keväällä 2002. Paitsi että pidän tästä visuaalisesti, on taululla myös suuri tunnearvo.

2) Koruteline

Jos jollekulle on jäänyt vielä epäselväksi, niin erilaiset korut ovat suuri heikkouteni - ja minun tapauksessani voidaan unohtaa kullan kimallus ja timanttien loiste, sillä minun koruni ovat pääosin muovia ja puuta: värikkäitä kaulakoruja, vinkeitä korviksia, söpöjä hiusrusetteja, hiuspantoja vaikka kuinka moneen lähtöön, muihin koruihin sopivia ja sopimattomia rannekoruja... Kaikki olivat pitkään yhdessä sotkussa laatikon pohjalla, kunnes keksin äidiltä lahjaksi saamalleni postikorttitelineelle uutta käyttöä. Nyt teline koruineen on yksi suosikkisisustuselementeistäni. Ja koruja voi vaihdella esiin aina fiilisten mukaan - viime aikoina on ollut tällainen värikkäämpi kausi :)

3) Korkkarit

Löysin nämä rakastukset muistaakseni puolisentoista vuotta sitten niinkin eksoottisesta paikasta kuin Ellos (vink vink vink muillekin, jotka kaipaavat kohtuuhintaisia ja naisellisia kenkiä koossa 42: Ellos on huomioinut meidätkin). Hintaa sesongin superhyperpoistomyynnissä rakkaimmilleni jäi kokonaiset kymmenen euroa, mistä innostuneena tilasin samalla myös toiset samanlaiset, tosin väri vain on punainen. Materiaali on ties mitä, enkä siksi usko ystävyytemme kestävän vuosia, mikä on hiukan harmi, sillä kyseessä ovat ehdottomasti ihanimmat ja mukavimmat korkkarini ikinä. En todellakaan ole korkokenkäihminen, mutta näillä askeltaminen on yhtä juhlaa. Ja hitsi kun ovat nätitkin vielä! Mukavia muistojakin liittyy näihin kenkiin.

4) Totoro-dvd

Syksyllä 2002 silloinen poikaystäväni halusi näyttää minulle elokuvan, josta arveli minun pitävän. Ja karvainen Totoro tuli ja vei sydämeni! Naapurini Totoro (Tonari no Totoro) oli oikeastaan myös ensikosketukseni anime-elokuviin. Totoro on elokuva, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään, mutta voin katsoa sen aina vain uudestaan ja uudestaan. Jotain lumoavaa Hayao Miyazaki on onnistunut Totoroon kätkemään, sillä muistan aina vuodesta toiseen mainita sen yhdeksi suosikkielokuvistani.

5) "Palatkaa Pariisiin" -cd


Päädyin valitsemaan viidenneksi asiaksi cd:n, joka on minulle erityisen rakas. Tai oikeastaan voitaisiin puhua musiikista ja bändistä, joka viime talvena tunkeutui elämääni lopullisesti: Scandinavian Music Group. SMG:n edellinen levy, "Missä olet Laila?", kolahti jo aika lailla kovaa, mutta "Palatkaa Pariisiin" vei jalat alta lopullisesti. Tämä on levy, johon aika pitkälti tiivistyy viime kevääni ja kesäni kaikkine ihanuuksineen ja kurjuuksineen. Olen alkanut jo salaa haaveilla matkasta Lissaboniin - ihan vain Lissabon-biisin innoittamana...

No niin, nyt vieritän palloa Marjatan suuntaan: joko saamme kohta kuulla Marjatan kotoa löytyvistä asioista ja esineistä?

Rakkautta ensi silmäyksellä

Sue-Ellen rikkoo suuren blogihiljaisuutensa kertomalla jotain todella tärkeää... Olen rakastunut. Rakkauteni löytyi pari viikkoa sitten Helsingistä Mikonkadulta. Se huusi Nanso-myymälässä nimeäni. Minua oli varoiteltu etukäteen kyseisestä putiikista; sinne saisi helposti häviämään euron jos toisenkin. Päätin uhkarohkeasti kuitenkin ohittaa varoitukset ja marssin päättäväisesti sisään. Siellä se oli. MEKKO. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja näin kilahti myymälän kassaan rahasumma, jolla olisi maksanut kolmasosan kuukauden vuokrasta - tämähän nyt on vain pieni sivuseikka, kun kyse on suhteesta, jonka uskon kestävän monen monta pesua ja lukemattomia käyttökertoja hyvinkin erilaisissa tilaisuuksissa.



Muita viime aikaisia rakkauksiani ovat olleet erilaiset korut. Voi kuinka helposti niillä saa tylsäänkin asuun pientä piristystä!

Yllä olevassa kuvassa ovat uusimmat ihanuuteni. Puinen kaulakoru on Kampista, Auringosta. Ihanat lintukorvikset ja hevosrintakoru löytyivät - yllätys yllätys - IHANKIVASTA täältä Joensuusta aivan kuin aiempi suosikkikoruni, Karuskin nallerintakoru, joka jo seikkailikin aiemmassa tekstissäni. Hiusrusetti on lähtöisin Back Streetin verkkokaupasta: tilasinpa sitten samantien useamman eri värisen :D

Kaipaisin muutenkin vinkkejä vinkeän veikeistä nettikaupoista, joista voisin täydentää koruvarastoani.

Arpaonnea

Mikäs kuuluisikaan paremmin ikääntyvän ihmisen (tai vanhenevan nuoren) elämään kuin bingo! Puolisen vuotta sitten uskaltauduin ystäväni Ulrikan kanssa ensi kertaa elämässäni kokeilemaan kyseistä lajia. Bingotäti puhui käsittämätöntä sisäpiirislangiaan, mutta siihen totuttuani (mm. virallinen bingovalvoja = 1, Ylöjärvi = 85, Numero, jota bingotäti ei voi lausua, jota hän suorastaan pelkää = 69) voitin... kahvia! Voi sitä endorfiinin määrää kun pääsee väkijoukon seasta kiljaisemaan palkeiden täydeltä ”BINGO!!”

Viime lauantaina poikkesinkin sitten taas hakemaan eksotiikkaa elämääni samaisesta paikasta ja saavutinkin täyttymyksen muutaman kierroksen jälkeen, kun puristettuani kädet hikisinä vuoroin kynää ja vuoroin baarin pöytää bingoemännän huulilta pääsi maaginen luku 63 ja voitin mukitermoksen.

Kun seuraavalla kierroksella voitin vielä mahtavan bingo-t-paidan (joka kylläkin oli kokoa XXL eli siirtyi eteenpäin ystävälle) alkoi naapuripöydistä kuulua sen verran levotonta mutinaa, että katsoin parhaaksi poistua paikalta ja jättää palkintoja muillekin.

Tämä siis johdatuksena haasteeseen, jonka olen uhannut esittää Marjatalle ja Sue-Ellenille:

Esittele kotoasi 5 (viisi) esinettä tai asiaa.

Bingomenestykseni innoittamana ajattelin itse esitellä vuosien varrella erilaisista kisoista tai arpajaisista voittamiani tavaroita. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka osallistuvat joka ikiseen eteen osuvaan arvontaan... Jos palkinto on tarpeeksi kiinnostava, osallistun tarvittaessa myös poikaystävän, siskon ja muiden sukulaisten nimillä.

1) Tästä se alkoi - Aurinkojaffa LP-single on aivan ensimmäinen KOSKAAN voittamani asia (markkinoiden arpajaisista saatuja kampoja ei lasketa... epäilen että arpajaissedät jakoivat niitä pikkutytölle säälistä, kun kolmaskaan arpa ei tuottanut tulosta). Kiitos Korson lähikauppa!

2) Seurapeli. Juuri niin kovassa käytössä, kuin mitä pölykerros sen päällä antaa ymmärtää.

Alussa mainittu ystäväni tutustutti minut alun perin myös baareissa järjestettävien tietokilpailujen ihmeelliseen maailmaan. Suosittelen vilpittömästi kaikille, jotka haluavat viettää perjantai-illat juomassa olutta ystävien kanssa ja pohtimassa vastauksia pikkunokkeliin kysymyksiin voittaakseen... lisää olutta.

3) Viime keväänä visasta lähti yllättäen mukaan laatikollinen tuoppeja ILMAN ohrapirtelöä, joten tällä hetkellä keittiötäni koristaa pahvilaatikollinen tuoppeja. Kotonani on (onneksi!) vain puolet tuopeista, sillä puolet jäi joukkueen toiselle osapuolelle.

4) Tietovisasta on voitettu myös Sademetsäkirja. Tuli siirrettyä se lähes katsomatta kirjahyllyyn, mikä oli virhe, sillä seuraavalla viikolla visassa esitettiin viidakkokysymyksiä, johon EHKÄ olisi löytynyt vastaus kyseisestä opuksesta. Täytynee nyt opetella se nyt ulkoa ennen syyskuun alkua. (Ai mikä pätemisen tarve?!)

5) Valikoiman hiustuotteita voitin arvonnasta Citymarketissa (tässä niistä vain osa). Nämä muodostivatkin sitten pitkään hiustenmuotoiluni perustan. Nykyään suosikkihiustuotteeni on kuitenkin KICKSistä ihan rahalla ostettu australialainen huumorishampoo, joka saa minut nauramaan aina hiuksia pestessä.

Mitä sinulla on kotonasi?

Matkakertomus

Marjatta on nyt ollut vähän laiska päivittämään tätä blogia, mutta nyt on jo ehkä aika kertoa yli kaksi kuukautta sitten tehdystä reissusta. Tässä siis pienimuotoinen kuvaus matkastani Kreikan saarelle Kosille .



Aina kun vanha nuori lähtee matkalle, hän hankkii ensimmäiseksi kunnon kartan kaupungista. (Myös ilmaiset mainoskartat ovat hyväksyttäviä, sillä säästö se on pienikin säästö.)




Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa raunioita. Ne liittyvät Kosin historiaan. Kosin saari on ollut haluttua seutua, joten sitä ovat hallinneet vuoroin osmaanit, italialaiset, kreikkalaiset ynnä muut sotaisat kansat.




Illalla ehdimme myös rannalla käymään. Kuvassa näkyvät rantatuolit olivat ravintoloiden tarjoamia palveluja, joten ensimmäisenä iltana emme niihin uskaltautuneet. (Kuvassa myös Marjatan Kosilta ostama olkihattu. Täytyyhän vanhan nuoren pitää huolta siitä, ettei saa etelän lämmössä auringonpistosta.)




Matkan toisena päivän oli ohjelmassa kolmen saaren retki, joka tehtiin moottoroidulla purjeveneellä. Kyseinen retki oli ehdottomasti eräs parhaista kokemuksista matkalla! Voisiko lomalla muka tehdä jotain rennompaa, kuin vain makailla laivan penkillä ja antaa lempeän tuulen hyväillä ihoa...
(Mekko Lindex, huivi ja aurinkolasit Anttila)




Ensimmäinen saari oli kahden ihmisen asuttama saari. Näitä ihmisiä emme nähneet, mutta vuohia rannalla kyllä riitti. (Taustalla siintää kauniin sininen Välimeri.) Tällä saarella myös nautiskelimme lounaan: kreikkalaista perinneruokaa souvlakia sekä kreikkalaista salaattia.




Retken toisella saarella ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta sielläkin sai uida, nautiskella virvokkeita ja ostella paikallista "aitoa" tavaraa. Kuvaan on vangittu perinteistä kreikkalaista rakennustyyliä edustava talo (sekä sen vieressä talon näköiseksi maalattu betonibunkkeri). Luonto saarella oli hyvin karu.




Viimeinen saarista oli Kalymnos, joka on kuuluisa erityisesti pesusienistään. Retkemme suuntautui yhteen monista pesusienitehtaista, jossa meille kerrottiin pesusienien sukelluksesta ja viimeistelystä. Muutama pesusieni sieltä lähti myös mukaan...




Kolmantena päivänä lähdimme jälleen veneellä retkelle. Tällä kertaa seilasimme Bodrumiin Turkkiin. Kyseinen kaupunki on erityisen suosittu englantilaisten lomanviettopaikka ja lomasesonki on kiihkeimmillään elokuussa, vaikka tuohon aikaan vuodesta lämpötila voikin kohota lähelle viittäkymmentä astetta.




Turkissa vierailimme muun muassa eräässä kultakeskuksessa (ei kuvassa). Kullan hamstraaminen on tärkeää viihdettä Turkin-matkoilla, mutta Marjatta ei itse kyseisestä hommasta innostunut. Marjatta suosii omissa koruvalinnoissaan yleensä luonnonmateriaaleja tai rihkamaa.




Neljännen päivän vietimme hotellimme altaalla, mutta onneksi illalla jaksoimme vielä lähteä käymään cocktaileilla. Niitä tuli nautiskeltua melko monena iltana. Tutustuimme moniin uusiin juomasekoituksiin, mutta myös kreikkalaista anisviinaa ouzoa tuli maisteltua. Onneksi loma on vain kerran vuodessa, muuten jatkuva cocktailien juominen voisi koitua turmioksi.



Viidentenä päivänä lähdimme rannalla lekottelun jälkeen kohti Kosin saaren keskiosia. Retki suuntautui "aitoon" vuoristokylään, jonka huvitukset rajoittuivat maisemien katseluun ja matkamuistojen osteluun. Onneksi maisemat olivat kauniita ja auringonlaskun värit maalasivat ne vielä kauniimmaksi.




Kreikkalainen ilta sisälsi kaikkea, mitä kreikkalainen ilta voi sisältää: kreikkalaista ruokaa, viiniä, musiikkia, tanssia... Ruoka oli erinomaista ja esitykset viihdyttäviä. Ja yleisö pääsi tietenkin myös osallistumaan tanssiin. (Marjatta tanssi jopa pöydällä ja hänelle laulettiin serenadi, mutta se onkin sitten toinen tarina.)




Kuudes päivä meni taas rannalla makoiluksi. (Edellisen illan kreikkalainen viini saattoi vaatia veronsa.) Viimeinen iltamme Kosilla päättyi upeaan kalaravintolaan, jossa täytyi tietenkin syödä mereneläviä. Valitettavasti kuvan annos katkarapuineen osoittautui matkan huonoimmaksi ruuaksi. Vanha nuori sai jälleen vahvistusta ajatukselleen, että koskaan ei kannata kokeilla mitään uutta!




Viimeisen päivän Marjatta vietti shoppaillen ja altaalla loikoillen. Matka oli todella mukava ja rentouttava: Seura oli erinomaista. Ohjelmaa oli sopivasti. Ruoka oli maukasta. Cocktailit ilahduttivat. Ja lämpötilakin on lähes täydellinen (eikä maidonvalkea Marjatta edes onnistunut palamaan).

Suosittelen sinullekin!

Festaritunnelmia

Kyllä! Vanhan nuoren mielestä paras festari on sellainen, jolla ei tarvitse ihmetellä kaatosadetta teltassa, vaan pääsee kotiin oman peiton alle nukkumaan ja jopa suihkuun! Viikonlopun asua ei tarvinnut paljoa pohtia, sillä tapahtuma oli varustanut ahkerat työläisensä pirtsakalla "duunaripaidalla" ja näyttävällä kaulakorulla
(kuva sivussa).

Juhlat alkoivat perjantaina, jolloin vettä tulikin kunnolla. Onneksi muina päivinä aurinko helli juhlijoita. Marjatan vinkit sateisen kelin festaripukeutumiseen: mukavat housut ja kumisaappaat

Sofia luotti kesäiseen kukkakuosiin:

Myös Sue-Ellen bongattiin paikalta. (Seurapiirijuoru: Muikea ilme johtunee päätösklubilla esiintyneestä CMX:stä tai festariheilasta.)

Eivätkä juhlat suinkaan päätyneet Päätösklubille... Seuraavana olivat vuorossa bongojatkot Kalevankadulla, joissa mm. omistettiin laulu Marjatalle (sanat jääköön salaisuudeksi...) Siitä jatkettiin juoksujalkaa joraamaan Tatteriklubille, jonka etupihalla meno oli ylimmillään, vaikka baari olikin sulkeutunut jo lähes tuntia aiemmin!

Kuvassa Marjatta ilmeisesti irtautuu ruumiistaan... Kuvien tarkkuudesta on ehkä pääteltävissä jotain myös kuvaajan olotilasta. Seuraavasta etapista jatkoja hakemassa kirjaston takana ei sitten olekaan kuvia, joten loppuaamun tapahtumat jäävät arvoitukseksi!

Loppuun vielä sisustusvinkki kaikille lukijoille, jotka mahdollisesti ovat muutamassa ensimmäiseen asuntoonsa. Vanha nuori tietää kokemuksesta, että huoneesta kuin huoneesta saa edustuskelpoisen lisäämällä 4 asiaa:
1) pöytäliinan
2) aidon itämaisen maton
3) taidejulisteita seinille
4) seinän väriin mätsäävät ikkunanverhot.

Ennen - Jälkeen:

Jos sisustusintoa ja rohkeutta riittää, voi pöydän alle lisätä vielä huoneen väreillä leikittelevän sisustuselementin. (Ja kun nauttii vielä muutaman jääkaappiin sijoitetun juoman, niin johan näyttää huone mukavalta!)