Sue-Ellenin Ganeshat, korut ja korkkarit

Sofia haastoi minut ja Marjatan esittelemään viisi kotoamme löytyvää asiaa tai esinettä, ja päätin nyt tarttua haasteeseen. Minun esineitäni yhdistävä tekijä on se, että ne ovat minulle tavalla tai toisella tärkeitä tai merkityksellisiä.

1) "Ganesha"


Tämä on taulu, joka on seurannut minua vuosien ajan muutosta toiseen ja löytänyt myös aina tiensä kotini seinälle. Vedoksen on tehnyt ihminen, jonka kanssa vietin ehkä yhden elämäni ikimuistoisimmista vuosista vuosituhannen alkupuolella, kun olimme kansanopistossa Lahdessa. Sain Ganeshan lahjaksi häneltä tuon opistovuoden päätteeksi keväällä 2002. Paitsi että pidän tästä visuaalisesti, on taululla myös suuri tunnearvo.

2) Koruteline

Jos jollekulle on jäänyt vielä epäselväksi, niin erilaiset korut ovat suuri heikkouteni - ja minun tapauksessani voidaan unohtaa kullan kimallus ja timanttien loiste, sillä minun koruni ovat pääosin muovia ja puuta: värikkäitä kaulakoruja, vinkeitä korviksia, söpöjä hiusrusetteja, hiuspantoja vaikka kuinka moneen lähtöön, muihin koruihin sopivia ja sopimattomia rannekoruja... Kaikki olivat pitkään yhdessä sotkussa laatikon pohjalla, kunnes keksin äidiltä lahjaksi saamalleni postikorttitelineelle uutta käyttöä. Nyt teline koruineen on yksi suosikkisisustuselementeistäni. Ja koruja voi vaihdella esiin aina fiilisten mukaan - viime aikoina on ollut tällainen värikkäämpi kausi :)

3) Korkkarit

Löysin nämä rakastukset muistaakseni puolisentoista vuotta sitten niinkin eksoottisesta paikasta kuin Ellos (vink vink vink muillekin, jotka kaipaavat kohtuuhintaisia ja naisellisia kenkiä koossa 42: Ellos on huomioinut meidätkin). Hintaa sesongin superhyperpoistomyynnissä rakkaimmilleni jäi kokonaiset kymmenen euroa, mistä innostuneena tilasin samalla myös toiset samanlaiset, tosin väri vain on punainen. Materiaali on ties mitä, enkä siksi usko ystävyytemme kestävän vuosia, mikä on hiukan harmi, sillä kyseessä ovat ehdottomasti ihanimmat ja mukavimmat korkkarini ikinä. En todellakaan ole korkokenkäihminen, mutta näillä askeltaminen on yhtä juhlaa. Ja hitsi kun ovat nätitkin vielä! Mukavia muistojakin liittyy näihin kenkiin.

4) Totoro-dvd

Syksyllä 2002 silloinen poikaystäväni halusi näyttää minulle elokuvan, josta arveli minun pitävän. Ja karvainen Totoro tuli ja vei sydämeni! Naapurini Totoro (Tonari no Totoro) oli oikeastaan myös ensikosketukseni anime-elokuviin. Totoro on elokuva, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään, mutta voin katsoa sen aina vain uudestaan ja uudestaan. Jotain lumoavaa Hayao Miyazaki on onnistunut Totoroon kätkemään, sillä muistan aina vuodesta toiseen mainita sen yhdeksi suosikkielokuvistani.

5) "Palatkaa Pariisiin" -cd


Päädyin valitsemaan viidenneksi asiaksi cd:n, joka on minulle erityisen rakas. Tai oikeastaan voitaisiin puhua musiikista ja bändistä, joka viime talvena tunkeutui elämääni lopullisesti: Scandinavian Music Group. SMG:n edellinen levy, "Missä olet Laila?", kolahti jo aika lailla kovaa, mutta "Palatkaa Pariisiin" vei jalat alta lopullisesti. Tämä on levy, johon aika pitkälti tiivistyy viime kevääni ja kesäni kaikkine ihanuuksineen ja kurjuuksineen. Olen alkanut jo salaa haaveilla matkasta Lissaboniin - ihan vain Lissabon-biisin innoittamana...

No niin, nyt vieritän palloa Marjatan suuntaan: joko saamme kohta kuulla Marjatan kotoa löytyvistä asioista ja esineistä?