Sofian kirjamaailma Q-W

Jokin aika sitten Sofia ja Marjatta innostuivat keskustelemaan kirjoista ja kävi ilmi, että molempien suosikkeja on esimerkiksi Inahduksen kirjablogi. Sieltä on kummatkin saaneet viime aikoina monta hyvää lukuvinkkiä, ja juttuja on muutenkin hauska lukea.

Ja sitten taas Sofian omaan aakkossarjaan... (Tässä vaiheessa pajastettakoon, että kaikki muut kirjat on jo löydetty, paitsi X:llä ja Ä:llä alkavien kirjoittajien. Jos ei muuta löydy, joudun ehkä siirtymään kaunokirjallisuudesta tietopuolelle ja päädyn lukemaan jonkun gradua lehtivihreästä tai jostain molekyylinmuodostuksesta. Voi apua!)

Xiaolong QIU: Musta sydän
Suosittelen kaikille dekkareita koskaan lukeville tätä sarjaa kiinalaisesta poliisista, joka oikeasti tahtoisi olla runoilija. Kirjat etenevät melko rauhallisesti ja pakollisen murhamysteerin lisäksi keskitytään paljon myös kiinalaiseen ruokaan, päivänpolitiikkaan ja päähenkilön rakastamiiin runoihin. Tämä kirja on sarjan kolmas osa, ja koska jonkin verran viitataan edellisten kirjojen tapahtumiin, sarja kannattaa aloittaa sen ensimmäisestä osasta, Punaisen sankarittaren kuolemasta.


Peter ROBINSON: Kylmääkin kylmempi
Ihan hyvä perusdekkari päällikönsä tyttären katoamista selvittelevästä poliisista. Tähän tartuin, koska olin lukenut sarjan edellisen osan Kuiva kuuma kesä (jota suosittelen): siinä sodan jälkeen rakennettu tekojärvi kuivuu ja paljastaa raunioituneen kylän, josta löytyy luuranko. Kirjan koukku on tarina, joka etenee kahdessa ajassa: nykyajassa, jossa poliisit selvittelevät luurangon alkuperää ja kylän tapahtumissa sota-ajalla ja nämä eri tasot oli saatu yhdistettyä todella mielenkiintoisesti.

Miina SUPINEN: Liha tottelee kuria
Todella riemastuttava kirja. Supisella on ihan omanlaisensa kerrontatyyli ja hihittelin itsekseni monille ilmaisuille. Miina Supisella on myös oma blogi. (Aijai, juuri luin sieltä, että Miina oli toinen Me Naisten uusimman jatkiksen kirjoittajista... Jatkis oli mielestäni harvinaisen tylsä ja ennalta-arvattava (ok, Madonnan elämänkerta oli mielestäni kyllä vielä tylsempi). Mutta ehkä se oli sen toisen kirjoittajan vika?)


Aleksei TOLSTOI: Aelita
Olisikohan tämä Neuvostoliiton ensimmäisiä scifi-kirjoja? Ainakin tästä kirjasta vuonna 1924 tehty mykkäelokuva on yksi ensimmäisiä scifi-leffoja. Ja tässä on ennakoitu ympäristökatastrofi! Tosin tämä katastrofi on tapahtunut Marsissa. Marsissa menee muutenkin huonosti, koska siellä hallitseva luokka ovat insinöörit. Tarvitseeko enempää enää sanoa? (Sitä vaan ihmettelen, että kun Neuvostoliitossa kuitenkin oli tosi paljon niitä insinöörejä, niin pidettiinkö tätä kirjaa myöhemmin kamalana yhteiskuntakritiikkinä?)

Kaari UTRIO: Vaitelias perillinen
Kaari Utrio on luotettavaa lukemista silloin kun haluaa jotakin helposti sulavaa. Teini-iässä luettuihin historiallisiin tiiliskiviromaaneihin olen jo lopen kyllästynyt, mutta nämä hieman uudempaan aikaan (1800-luvulle) sijoittuvat kirjat jaksavat vielä ajoittain kiinnostaa. Tämän luin työmatkalla öisin, kun en saanut unta hotellihuoneessa. Vielä kun joku kirjoittaisi, millaista oli elämä Suomessa esim. 1930-luvulla, niin kiinnostuisin kovasti. Siis ei mitään sotajuttuja vaan ihan tavallisesta elämästä.


Maarit VERRONEN: Karsintavaihe
Maarit Verronen on ilmeisen tuottelias kirjailja, jonka kirjoja on kehuttu kovasti. Siksi itsekin luin tämän, mutta petyin kyllä pahasti. Lakoninen, toteava tyyli kävi nopeasti tylsäksi. Kirjailija oli selvästi päässään kehitelllyt jonkinlaisen monimutakaisen dystopiavaltion, mutta se ei kokonaisuudessaa kovin onnistuneesti välittynyt lukijalle. Kaikilla menee tosi huonosti, ja jos olisin saanut jonkinlaisen otteen edes päähenkilöistä, olisin voinut ehkä kiinnostuakin, mutta nyt lähinnä tylsistytti. Jostain kumman syystä kirja jäi kuitenkin mieleen kummittelemaan, vaikka en siitä tykännytkään; se palasi mieleeni esimerkiksi kun lehdistössä nyt syksyllä kohistiin työelämään hiipivästä "dopingista".

Sarah WATERS: Silmänkääntäjä
Tässä nyt kävi harmillisesti niin, että muutama vuosi sitten katsoin tästä kirjasta tehdyn tv-elokuvan. Elokuvasovitus oli kyllä tosi hyvä (todella yllättäviä käänteitä!), mutta nyt kävi ilmi, että se olikin tosi uskollinen tälle kirjalle, johon perustui. Yllätykset jäivät siis vähiin, mikä vähän harmitti, kun kirja muuten oli niin hyvä.

Rauhallista joulua kaikille! Toivottavasti pukki tuo kiinnostavaa lukemista :)

Avaimet mun kiesiin

Vanhat nuoret on tämän syksyn toiminut hajasijoitettuna ympäri Suomen, kun Marjatta muutti pohjoisen pikkukaupunkiin pitämään tulevia sukupolvia kurissa ja nuhteessa. Viime viikonloppuna Marjatta sai miellyttäviä vieraita, kun mm. Sofia ja helsinkiläinen Liisa saapuivat kyläilemään. Ja matkahan taittui autolla, minkä takia on nyt syytä esitellä vanhojen nuorten menopelit. (Autoilu on tietysti hyihyi, mutta harmittavan usein se ainoa mahdollinen tai järkevä siirtymistapa paikasta toiseen. Innokkaimmat voivat vertailla eri matkustustapoja ja niiden ympäristövaikutuksia esimerkiksi Matkalla Suomessa -pelin avulla.)

Vosu-Tiina aka Lutka-Liisa & Marjatta (ja Marjatan uusi toppapuku - Leviltä)

Teuvo & Sue-Ellen

Hopeinen salama & Sofia (ja parkkipaikan hienoimmat pölykapselit - Motonetistä)

Kaikille matkustavaisille voidaan lisäksi suositella Tulitauko-nimistä pysähdyspaikkaa Pudasjärven ja Puolangan välillä. Erinomainen hinta-laatusuhde ainakin lounasaikaan. Ja monipuoliseen ja runsaaseen lounaaseen sisältyy kaiken hyvän lisäksi lettukahvit, namskis!

Kaikki joukolla...neulomaan!

Melkoiseksi yksinpuheluksi on tämä blogimme käynyt, mutta eipä anneta asian haitata...

Kaikkihan tietävät että tämän syksyn pakollinen asuste on ympyrähuivi. Tämän ymmärsi lopulta Sofiakin Helsingissä käydessään. Koska asuste vaikutti kätevältä niin pakkohan sellainen oli hankkia, mutta kauppojen tuotteet vaikuttivat vain harmittavan heikkolaatuisilta. Siispä lankakauppaan ja oman mallin kehittelyyn, lopulta päädyin Möbiuksen nauha-versioon (sisäinen matemaatikoni hyppii riemusta aina tämän kaulaliinan nähdessään), jota voi käyttää tarvittaessa myös hartianlämmittimenä. Siis lähes yhtä monipuolinen kuin Marjatan lokakuussa hankkima Buff.

Kaulaliinan lanka: pehmeä suosikkini Novita Puro (ei kutita). Portaat: lainassa taloyhtiöltä

Huivin valmistuttua tv:n katselu alkoi tuntua merkityksettömältä, kun samalla ei voinut "tehdä jotain hyödyllistä" (ja sormia myös palelsi kun niitä ei voinut haudata neuleeseen). Seuraavan työn ideoinnissa tulikin yllättäen avuksi Hesari, jossa oli juttu Sivarisukkaprojektista. Olen niin samaa mieltä kampanjan alullepanijan Saanan kanssa...no, ihan kaikesta mitä lehdessä oli mainittu. Ja on ihan älytöntä että sivarit tekevät ilmaiseksi töitä valtiolle 12kk, kun taas asepalveluksesta selviää metsässä juoksentelulla 6 kuukaudessa (näin hieman kärjistäen). Pakollista Lapinjärven-koulutuskeskuksessa vietettyä aikaa voisi varmasti myös jotenkin kehittää oikeasti hyödyllisemmäksi.

Siskolle aiemmin syksyllä neulotuista tilaussukista jäi sopivasti lankoja yli, joten nekin pääsevät nyt lämmittämään sivareiden jalkoja. Ensimmäinen sukka on jo aloitettu. Varsi on melko perinteinen, mutta ehkäpä keksin teräosaan jotain sivareille sopivia kuvioita vielä...

Sukkalanka: Novita 7 veljestä, puikot 3½. Alusta: Kauppakalenteri yrityksille 1996.

Työkaverin sain jo mukaan, joten haastetaan nyt sitten samantien kaikki tämänkin blogin lukijat neulomaan!

Sofian lukemisto: I-P

Viimeaikoina en paljon ole jaksanut lukemiseen keskittyä, kun viilenneet ilmat ovat (jokavuotiseen tapaan) saaneet minut innostumaan käsitöistä. Jokin verran olen kuitenkin aakkosissa edennyt:

Kajsa INGEMARSSON: Keltaisten sitruunoiden ravintola
On olemassa joitakin kirjoja, joita tarkkaavainen ihminen voi löytää ihan jokaiselta kirpputorilta (riippumatta siitä onko kysessä itsemyyntikirppis vain esim. SPR:n Kontti). Aiemmin tällainen kestoklassikko oli Macno (en onnistunut löytämään ollenkaan linkkejä tähän netissä, joten ilmeisesti sitä ei kukaan ole lukenut? En minäkään) ja nykyään se taitaa olla tämä Ingemarssonin kirja. Netistä luin että kirja oli vuoden 2005 myydyin Ruotsissa. Huhhuh. Kömpelöitä henkilöhahmoja ja aika olemattomia juonenkäänteitä. Kirja yritti ehkä vähän liikaa olla jotenkin vakavastiotettava, sillä enemmän olisin (ehkä) tykännyt jos olisi edes välillä mennyt kunnolla överiksi ja ollut reilusti hömppää. Positiivista: Raikas kansi, siinä oli sitruunoita.


Ha JIN: Odotus
Tähän kirjaan sitten päädyin J-hyllyllä lähinnä kai siksi etten ole aiemmin paljoakaan tutustunut kiinalaiseen kirjallisuuteen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kulttuurivallankumouksen aikaan, joskaan se ei ollut pääosassa vaan näkyi yleisellä tasolla päähenkilöiden maailmassa. Kiinnostavinta oli mielestäni arjen kuvaus. Päähenkilö, lääkäri Lin Kong esimerkiksi joutuu valtion määräämänä töihin sairaalaan satojen kilometrien päähän perheensä luota ja siellä hän asuu asuntolassa 4 huonetoverin kanssa. Hyvinkoulutettu lääkäri! Paitsi että tekee työnsä hyvin kaikkien työntekijöiden pitää lisäksi vuosittain suorittaa koe oikeanlaisesta (kommunistisesta) ajattelusta. Tuli kovasti olo, että nykyään sitä pääsee työelämässä aika helpolla ja muutenkin on pulla suussa, kun jopa yliopiston palkoilla pystyy ihan oman asunnonkin hankkimaan.

Hanif KUREISHI: Esikaupunkien Buddha
Tämä kirja oli päässyt joskus "luettavat"-listalleni, koska on ilmeisesti jo jonkinlainen klassikko. Itse en ihan kauheasti innostunut - en jotenkin osannut eläytyä päähenkilön hölmöilyihin eikä tuo 70-luvun Englantikaan miljöönä ollut minua kaikkein eniten kiehtova. Luulen silti että jotain muuta tulen vielä Kureishilta lukemaan.


Stieg LARSSON: Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, Pilvilinna joka romahti
Näistä ensimmäinen tuli ostettua pokkarina lentokentältä Intiaan lähtiessä, kun tarvitsin mukaani kirjan jonka voin hylätä lukemisen jälkeen (toinen vaihtoehtoni oli Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, mutta se taisi jäädä hyllyyn siksi että arvelin etten pysty lukemaan teiniahdistuksesta aavikolla. Kyllä tässäkin sitten ahdistusta oli ihan riittävästi). Ja ehkä vähän oli mukana "pakko tietää mistä kaikki muut puhuu"-syytä. Larsson ei ehkä ole mikään tiivistetyn ilmaisun mestari, mutta yllättävän hyvin jaksoin lukea, miten päähenkilö selvittelee jotain talousrikosta. Ja vikat kaksi osaahan oli oikeastaan kuin yksi kirja, jota kirjoittaja ei ole saanut puserrettua lyhyemmäksi vaan on jakanut sen siksi puoliksi. Vähän minua ihmetyttää edelleen, millä perusteella Larssonia tituleerataan hyvinvointi-Ruotsin romuttajaksi yms. - vastaavia juonia naisiin kohdistuvasta väkivallasta on kyllä muissakin dekkareissa ja muutenkin juonenkäänteet oli välillä sen verran uskomattomia että itse en kokenut niiden hirvittävän hyvin sitoutuvan reaalimaailmaan. Edes vaikka lukujen alussa olikin kaikenlaisia todellisia(?) tilastoja väkivallasta Ruotsissa (kun ei ne edes sitten mitenkään liittyneet juoneen!). Olisin minä näitä silti voinut lisääkin lukea, jos kirjoittaja ei olisi kuollut. Lähitulevaisuudessa pidän ainakin leffaillan, jossa katson kaikki tähän mennessä julkaistut elokuvat.

Stephenie MEYER: Twilight, New moon, Eclipse & Breaking dawn
Näihin tutustumisessa oli sama syy kuin Larssonin kirjoissa - halusin tietää mistä kaikki puhuvat. Jos tarkkoja ollaan niin näistä olen LUKENUT vain New Moonin, loput kuuntelin äänikirjoina ja täytyy muuten mainita että englanninkielisen version lukija Ilyana Kadushin on ihana. Kakkososan päädyin lukemaan kun ekan olin ottanut äänikirjana Intiaan ja sen kuunneltuani piti tietysti saada kakkososa unettomia öitä varten. Tuli sitten ostosreissulla tutustuttua sellaiseenkin ilmiöön kuin piraattikirjat: kirja ei maksanut juuri mitään, mutta se on painettu omituiselle harmaalle paperille, osat sivuista oli nidottu vääriin paikkoihin ja osa oli peilikirjoituksella! Pysyypähän lukija vireänä. (Niin ja kyllä se Stephenie jossain on onnistunut, kun jaksoin kuitenkin kaikki osat kahlata läpi vaikka Bella olikin ärsyttävä. Varsinkin muututtuaan vihdoin vampyyriksi.)


Suvi NIINISALO: Vedenneitojen lähteillä
Ihana kirja kansikuvaansa myöten. Tätä lueskelin pitkään ennen nukkumaanmenoa, sopivan kevyttä tietokirjallisuutta iltasaduksi. Vedenneidot vaan on niin ihania! Jos minulla olisi kahvipöytä ja harrastaisin hienonnäköisten kirjojen säilyttämistä sillä, tämä voisi olla yksi niistä.

Sofi OKSANEN: Puhdistus
Tässäpä kirja, jonka lukeminen vaan jäi ja jäi... Viime vuonna kyseinen näytelmä lopulta tuli jopa tänne meidän kaupunkiin ja sen jälkeen sain tartuttua myös kirjaan. Olihan se hyvä, kirja oli näytelmälle todella uskollinen. Tietysti oli kivaa vähän enemmän saada tietoa taustoista, mutta mielestäni Oksanen oli jo näytelmään tiivistänyt erittäin hyvin oleellisen. Oksasen kirjoista suosikkini on siis edelleen Stalinin lehmät. Jossain haastattelussa Oksaselta muuten kysyttiin, aikooko hän seuraavassa kirjassaan kirjoittaa jostain muustakin kuin Virosta. Mielestäni Oksanen vastasi aika hyvin, että kyllä Paasilinnakin (tai Päätalo tai joku, muisti pätkii...tämä on erittäin vapaasti lainattu) on kirjoittanut aika monta kirjaa Suomesta ja hyvin on kelvanneet.


Melissa P: Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa
Tämänkin kirjan lainasin Marjatalta ja taas esimerkki päähenkilöstä, josta en kamalasti kiinnostunut. Mietin vaan että aika kurjasti menee tytöllä. Tyyli oli päiväkirjamainen ja lattea, mutta onneksi kirja oli myös lyhyt!

Vielä 9 kirjaa lukematta. Saa nähdä miten vuosi riittää...

Siitä se ajatus sitten lähti

Keväisestä muutostaan asti Sofia on pohtinut eteisensä uudistamista. Eniten ahdistaa huoneen väri joka on jotakin vaalenpunaisen ja ihonvärisen väliltä. Lisäksi seinät ovat, kuten kaikki muutkin tässä huoneistossa, käsittämättömän täynnä reikiä. Tulen suorastaan kiukkuiseksi aina kotiin palatessa, ja sehän ei ole kivaa se (ainkaan muiden asukkaiden kannalta).

Kesälomalla muut maalausprojektit ajoivat tämän kunnostuksen ohi, mutta onneksi tuli syksy ja talon edessä kasvanut vaahtera toi Sofian mieleen lapsuuden askartelut...

Ohje: Kuivata puiden lehtiä kirjan välissä painon alla jotta ne litistyvät kunnolla.
Sen jälkeen teippaa lehdet seinään. Valmista!

Nyt kelpaa ihailla pikakasvojenkohotuksen saanutta seinää! Lehtiä tuli kyllä kuivatettua muutama liian vähän, joten niitä riittikin sitten vain toiselle seinistä. Toiselle seinälle teippasin sitten reikiä peittämään boordin.

Oikeasti vihaan boordeja. Mutta vihaan reikäisiä oudonvärisiä seiniä vielä enemmän.

Boordin sain muuten tapettiesitekirjasta (tai miksikä niitä nyt sanotaankaan... Semmoinen järkäle missä on paloja kaikenlaisista tilattavista tapeteista), jonka mieheni kantoi minulle taloyhtiön roskiksesta. Kirja on innoittanut minut tuottamaan jos jonkinlaisia askarteluideoita, ajattelin mm. päällystää noilla ilmoitustaulun (kyllä valkokultatapetti aina hienommalta näyttää kuin korkkipohja!), koristella yhden ehostusta tarvitsevan naulakon ja joitakin tapetteja ajattelin kehystää ihan noin vain tauluiksi...

Sofia lukee: A-H

Alkuvuodesta sain päähänpiston: tulevan vuoden aikana luen kirjoja aakkosten jokaiselta kirjaimelta kirjaililjan mukaan. Aluksi oli tarkoitus lukea näitä järjestyksessä, mutta eihän siitä mitään tullut kun jäin koukkuun eräänkin L:llä alkavan dekkaristin sarjaan sekä M-kirjailijan vampyyrihömppään... Nyt olen pahasti jumissa kirjaimessa J (koska en löydä mitään tarpeeksi kiinnostavaa), joten taidankin esitellä edistymiseni tähän asti. (En edes uskalla miettiä, miten suppeat valikoimat tulee kirjastossa olemaan ääkkösten kohdalla... Veikkaan että tulee luettua pohjoismaalaisia kirjailijoita.)

Margaret ATWOOD: Sokea surmaaja

Kesälukemiseksi sopiva tiiliskivi, joka piti ihan hyvin otteessaan, mutta ei ne juonenkäänteet ehkä ihan niin yllättäviä olleet, kuin mitä takakannessa lupailtiin. Netistä tästä löytyi tyyliltään hyvin erilaiset arviot (Hesarin ja jonkun koululaisen), jotka antavat ihan hyvän kokonaiskuvan teoksesta. Varsinkin jälkimmäinen nauratti tyyliltään kovasti, pisti miettimään että mahtaa äidinkieltä opettavilla tuttavillani olla välillä hauskaa oppilaittensa tekstejä lukiessaan. Atwoodin teoksista suosikkini on kyllä edelleen Nimeltään Grace.

Chetan BHAGAT: Five point someone

Tämän pokkarin ostin Intiasta, koska sitä kehuttiin hauskaksi nuorisokuvaukseksi Intian suosituimmalta nykykirjailijalta. Teos kertoo kolmesta nuorukaisen opiskeluista ja opiskelijaelämästä maan huippuihin kuuluvassa teknillisessä korkeakoulussa. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva 3 idiots (mikä ehkä kuvastaa sitä, miten hyvin pojilla opiskelut sujuvat). Loppumietintä: Eipä taitaisi minusta olla intialaiseksi opiskelijaksi.

Claire CASTILLON: Äidin pikku pyöveli

Tylyjä tarinoita äidin ja lasten suhteista. Olikohan näissä ehkä yhdessä edes jollain tavalla "onnellinen" loppu. Harmillisesti klassinen rakenne ihan joka ikisessä tarinassa (tilanteen kuvausta muutama sivu ja sitten lopussa yllätyskäänne) kävi jossain vaiheessa vähän puuduttavaksi. Silti erittäin viihdyttävää ja jotain kertonee se, että tämän kokoelman lukemisesta on jo lähes puoli vuotta ja yhä muistan suurimman osan novelleista. Sellainen jännä juttu muuten, että olin ihan eri mieltä siitä, mitä tarinoissa oikeasti tapahtui kaikkien netistä lukemieni arvioiden kanssa, joten en voi linkittää tähän mitään!

Waris DIRIE: Aavikon kukka

Tämän sain keväällä lainaan Marjatalta, kiitos! Erityisesti alun kuvaus elämästä aavikolla oli mielenkiinostista luettavaa. Ehkäpä voisi katsella tästä viime vuonna ilmestyneen elokuvankin. Luettuani tämän yritin monta kertaa avata keskustelua ympärileikkauksista, mutta poikaystävä ei ollut kovin vastaanottavainen aiheelle.

David EBERSHOFF: Tanskalainen tyttö

Tässäpä esimerkki tämän "projektin" ansiosta sattumalta löytyneistä kirjoista. Kirja itsessään oli hieman tylsähkö, mutta se kertoo Einar Wegenerin/Lili Elben tarinan, jota ei pieni kerronnallinen puisevuus pysty himmentämään: Einar-Lili oli nimittäin todellinen henkilö ja ensimmäisiä ihmisiä, jolle tehtiin sukupuolenvaihdosleikkaus (1920-1930-lukujen vaihteessa). Onneksi on internet, sillä innostuin lukemaan enemmänkin aiheesta. Löytämissäni valokuvissa Lili on mielestäni kyllä aika miehekkään näköinen. On aika mielenkiintoista, miten paljon lääketiede on kehittynyt 1900-luvun aikana ja jotenkin vähän surullista, että loppujen lopuksi Lili kuolee komplikaatioihin, kun hänelle 50-vuotiaana siirretään kohtu, jotta hän voisi synnyttää rakastamansa miehen lapsen. Hei haloo, eihän sen ikäiset alunperin-naisetkaan enää hirveästi pullauttele vauvoja sisuksistaan! (Lähtiköhän lääkäreillä kunnianhimo käsistä edellisten onnistuneiden leikkausten jälkeeen?) Näin kiinostavasta aiheesta on tietysti valmisteilla myös elokuva (valmis ehkä vuonna 2012), jossa itse Nicole Kidman esiintyy Einar-Lilinä.

Nikolaj FROBENIUS: Pelon kasvot
Edgar Allan Poen tarinat ovat kiinnostavia. Edgar Allan Poen elämä oli sekin aika mielenkiintoinen. Tämä kirja olisi voinut olla kiinnostavampi kuin oli, plussat tulee nimenomaan elämänkerrallisuudesta.

Gabriel GARCIA MARQUEZ: Mama Granden hautajaiset

Tämä löytyi kirjaston poistohyllystä. Jos tykkää Sadan vuoden yksinäisyydestä, tykkää varmaan tästäkin. Novellit ainakin sijoittuvat hyvin Macondo-tyyppiseen paikkaan ja osa henkilöistäkin on samoja. Kirja on hyllyssäni, lahjoitan sen sitä ekana pyytävälle ;)

Nancy HUSTON: Syntymämerkki

Vaatimattomasti: Syntymämerkki on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Netissä lainataan itse kirjoittajaa näin: ”Syntymämerkissä ovat tärkeitä sukupolvien ketjut. Se, mitä asioita perheissä siirtyy sukupolvelta toiselle. Miten lapsista, jotka ovat kuusivuotiaina fantastisia, tulee täysiä sekopäitä aikuisina ja päinvastoin”. Kirja koostuu neljästä "luvusta", joissa jokaisessa on kertojana lapsi. Ensimmäinen lapsikertoja oli maailman ärsyttävin (ajattelin jatkuvasti, että ei 6-vuotiaat oikeasti noin puhu tai ymmärrä tuollaisia asioita), mutta kun pääsi juoneen kiinni kirjaa ei voinut jättää käsistään. Ajallisesti kirjassa edetään jatkuvasti taaksepäin, niin että seuraava kertoja on ensimmäisen isä, sitten isänäiti ja isänäidinäiti. Ja silti tarina tuntuu loogiselta ja sukusalaisuudet paljastuvat hitaasti mutta varmasti. Suosittelen! :)

...Lähtiköhän tämä nyt vähän käsistä? Jos haluaa vielä lisää ahdistua maailman kirjallisuuden määrästä, voi vaikka perehtyä kaiken maailman "kirjoja, jotka jokaisen pitäisi lukea" -listauksiin, kuten tähän Ilta-Sanomien laatimaan. (Tuollakaan ei ole yhtään kirjailijaa kirjaimilla X-Ö!)

Go with the Flow

Tänä kesänä vanhat nuoret ovat ahkeroineet festivaalitöissä! Marjatta kävi tutustumassa Provinssirockiin (edellinen postaus) ja elokuun alussa oli Sofian vuoro ihmetellä työntekoa Flow-festivaaleilla. Festivaaliviikonloppu tiivistettynä yhteen sanaan: huippua!

Myös Flow-festivaalilla on hoksattu, että pieni sisustaminen tekee työmaakopille ihmeitä.

Työ cateringissa Flow:ssa oli käytännössä samanlaista kuin Ilosaaressakin: leipiä ja hedelmiä artisteille, raidereissa mainittujen toiveiden täyttämistä ja "saako lisää kaljaa/vettä/limppareita/pikkusuolaista/suklaapatukoita"-pyytelyjen kuuntelemista hymyillen.

Mitäpä sitä ei catering-väki tekisi artistien hyvinvoinnin eteen: kuvassa koristellut kasvikset Ilosaaresta

Työvuorojen vastaavat olivat rentoja ja neuvottelemalla Sofian onnistui jopa saamaan mielestään parhaan festaripäivän vapaaksi! Sofia ei aiemmin ollut kuullut lähes yhdestäkään Suvilahdessa esiintyneestä bändistä, mutta se ei onneksi menoa haitannut. Festarin jälkeen koneella ovat soineet muun muassa uudet tuttavuudet Villa Nah, Caribou ja Uusi fantasia. Helsinkiläisten pukeutumistyyleissä riitti myös ihmeteltävää. Blogimme muodista kiinnostuneille seuraajille tiedoksi, että jos haluaa olla in, kannattaa ilmeisesti jättää housut kotiin ja sijoittaa sen tunikan päälle vyölaukku. Mutta huom! Laukkuosa sijoitetaan sivulle tai lähes taakse, ei mahan päälle.

Flow:ssa sisustaminen on viety jopa astetta pidemmälle kuin Ilosaaressa - ulos! Toisaalta ilman sinnetänne sijoiteltuja ruohomattoja olisi festivaalialueena toiminut asfalttikenttä saattanut jäädä hieman karuksi.

9 vuoden kokemuksella Sofia suosittelee lämpimästi talkootyöläisyyttä kaikille! Palkkiona on ainakin yleensä ilmainen pääsy (usein loppuunmyydylle) festarille, työpäivien ruoat, festaripaita ja kutsu festarinjälkeiseen karonkkaan. Hauskoista kokemuksista puhumattakaan...

Kuvista voi päätellä kummalla festarilla Sofia viihtyi paremmin ;) Sofian Flow:ssa testaama Cocovin raakasuklaapirtelö oli muuten todella hyvää ja piristävää!

Muistot Provinssirockista

Talkoolaisuus Provinssirockissa meni ihan mukavasti. Suunniteltujen naisartistien listasta jäi näkemättä vain Chisu, mutta onneksi PMMP korvasi sen täysin. (Tätä tyttöduoa ei edellisessä postauksessa mainittu, sillä sehän nyt oli itsestäänselvyys, että ne on pakko nähdä!) Lauantai-iltapäivän show oli kyllä melkoista K-18-settiä: piparia jaettiin, Madonnan 90-luvun muuveja matkittiin ja sormimerkkejä näyteltiin yhdessä yleisön kanssa.

Paula ja Mira, Mira ja Paula

Perjantaina pääsimme melkein heti festareiden alettua ihastelemaan ensimmäistä ulkomaanihmettä. Entinen burleskikabareen laulajatar Paloma Faith vakuutti Marjatan mm. upealla eläinkuosisella asullaan ja sympaattisella olemuksellaan. Musiikkikin oli toki mainiota! Odotamme jo innolla, että tämä naisartisti julkaisee lisää levyjä.

Paloma Faith ja rotureidet

Lauantaina infotiskin blondit (= Marjatta ja siskonsa) yrittivät jakaa infoa festarivieraille. Tulos oli hiukan huono, sillä talkoolaisena tunnuimme olevan monissa asioissa yhtä pihalla kuin festariväkikin. Tiskin takana pölhöilyn lisäksi ehdimme toki nauttia musiikkitarjonnastakin: ainoan lauantaina kokonaan seuraamamme show'n tarjosi Jenny Wilson gospel-kuoroineen.

Jenny Wilson pianonsa takana

Sunnuntaina sama meno jatkui. Töitä tehtiin, bändejä katsottiin ja tunnelmasta nautittiin. (Onneksi Provinssissa talkoolaisille tarjotaan mahdollisuus nukkua kouluilla, joten töitäkin jaksaa vähän paremmin tehdä koko viikonlopun ajan. Ja ehkä jaksamista edesauttoi myös se, ettei vanha nuori siskoineen nauttinut lainkaan alkoholia koko viikonloppuna!) Sunnuntain kohokohta oli tietysti Jenni Vartiainen, jonka näkemistä ollaankin jo pitkään odoteltu.

Jenni Vartiaisen rubiininpunainen paljettihaalari

Lopuksi vertailua Ilosaarirockiin, sillä se on kuitenkin Marjatan ensimmäinen festarirakkaus ja henkinen koti:

1. Sää on aina parempi Ilosaaressa. (Tämä tieto on siis täysin Marjatan omien havaintojen varassa tehty yleistys kesäkuun ja heinäkuun säästä.)
2. Joensuussa matka asemilta ja keskustasta festarialueelle on paljon lyhempi! Kyllä vanhan nuoren jalat hiukan kärsivät yöllisestä kävelystä majoituskoululle.
3. Ilosaarirockin bänditarjonta on monipuolisempaa, mm. Rentolavan ansiosta, ja aikataulut selkeämmät. (Tosin myönnettäköön se, että bändien sijoittelu lomittuvin ajoin voi vähentää ruuhkia ja luoda mahdollisuuden nähdä useampia bändejä. Mutta Marjatta vaan sattuu olemaan loogisen järjestyksen ystävä...)
4. Provinssirockin alue-esiintyjät ovat hieno idea. (Tätä myös Ilosaarirockiin!) Koskaan ei voi tietää, missä ja milloin jokin konsertti tai performanssi alkaa:

Mrs. Provinssirockin valinta

Reissu Seinäjoelle oli kokonaisuudessaan onnistunut. Erityiskiitos mukavalle vastaavallemme! Voin suositella talkootyötä Provinssirockissa kaikille, jotka eivät piittaa sellaisista pikkujutuista kuin kesken loppuvat talkoolaisten ruuat. ;)

Marjatta incognito talkoolaisten bäkkärillä

Melkein kuin ulkomaille

Marjatta lähtee siskonsa kanssa viikonlopuksi sinne, minne kaikki muutkin kunnon rokkarit.

(Marjattahan on varsin laajalti tunnettu anarkisti-hippinä. Tai ainakin sellainen se haluaisi kuvitelmissaan olla, mutta vanha nuori on vaan liian vanha ja järkevä sellaiseen hömpötykseen. Mutta on tämä kuitenkin Marjatalle jo ainakin neljäs kerta Provinssirockissa.)

Seinäjoki on itäsuomalaiselle eksoottinen matkakohde sijaintinsa vuoksi: Marjatta on käynyt vain muutaman kerran Pohjanmaalla ja aina hyvän syyn takia. Kun idästä ajelee autolla kohti tuota Tangomarkkinoidenkin kotikaupunkia, maisema muuttuu kovin kummallisen aakeeksi laakeeksi. Eikä siellä ole edes järviä, vaikka Suomessa ollaankin!

Vanha nuori harrastaa festarointia talkootyön muodossa. Tässä iässä ei se monen päivän juopotteluputki enää kiinnosta, ja työllä ansaittu sisäänpääsy on mainio vaihtoehto. Kaikkien hyvien etujen vastapainona on tietenkin se, että kaikkia himoitsemiaan bändejä ei välttämättä näe. Toiveissa olisi kuitenkin nähdä ja kuulla mm. nämä ihanaiset naiset:

Paloma Faith

Jenny Wilson

Jenni Vartiainen

Chisu

Kaikki kuvat Provinssirockin sivuilta.

Vanha nuori varustautuu festarireissulle ehdottoman hyvin ja tarkasti. Mukaan on pakattu niin sadevarusteet kuin käsidesikin. Lämmintä vaatetta on ja epätodennäköisen auringonpaisteen varalta myös aurinkorasvaa. Kosmetiikkaa on meikkipusseihin kertynyt kaikki tarvittava saippuasta meikkeihin, suoristusrautaa ja hammaslankaa unohtamatta. Eväinä saavat tänä vuonna olla hedelmät ja välipalapatukat. Lääkevarasto ja petivaatteet ovat vielä pakkaamatta, mutta listassa nekin lukevat. (Todellinen vanha nuori muistaa aina kirjoittaa listan kaikesta tarvittavasta, olipa kyseessä pakkaaminen, tehtävät työt tai kauppareissu!)

Tällä kertaa ei olekaan enempää kirjoitettavaa ja nukkuakin pitäisi ehtiä...

Hauskaa Provinssirockia minulle, siskolleni ja tuhansille muille!

Seinäjoella tavataan!

Mainosten orjat

Koska kaikki nykyään zumbaa, niin vanhat nuoretkin ovat pohtineet lajin testaamista jo jonkin aikaa. Tanssin riemua! Latinomiehiä! Aloitimme tutustumisen kuitenkin kevyesti tutustumalla ensin vappuna Humbaan.

Lopulta sopivat tunnit bongattiin Marjatan kantakuntosalin ohjelmistosta ja livenä zumbaamista testaamaan päätyi Marjatan lisäksi Sofia. Sue-Ellen vetosi taktisesti muun muassa sisäliikuntavarusteiden puuttumiseen ja liukeni salaperäisesti testiryhmästä...

Ennen tuntia hieman jännitti... Ei jännittänyt onneksi pitkään, sillä suurinpiirtein ekan kappaleen aikana kävi selväksi, ettei nyt ollut kyseessä kummankaan testaajan uusi lempilaji. Askelsarjoja, yhyy! Se on muuten ihan höpöhöpöä, että zumbatessa ei muka ehtisi katsella muita. Sofia pani merkille ainakin seuraavat asiat:

- Kaikilla muilla oli mustat housut (Sofialla oli siniharmaat)

- Mustien housujen kanssa kuuluisi pukea kiva kirkasvärinen toppi (Marjatalla oli musta Madonna-paita)

- Edessä tanssineella pienellä naisella oli tosi iso peppu

- Pyörimiskappaleessa Marjatta lähestyi hurjaa vauhtia...

- ...mikä saattoi johtua siitä että suurimman osan ajasta Sofia liikkui 180 astetta eri suuntaan kuin muut

- Toinen edessä tanssinut nainen osasi liikkeet ehkä vielä huonommin kuin vanhojen nuorten testiryhmä. Se ei silti lohduttanut vaan pikemminkin sai miettimään Ostos-tv:n voimaa jälleen kerran.

- miehiä tanssijoista oli ehkä 1, latinomiehiä paikalla 0

Jos tykkää lattarihissimusasta jossa hoetaan 'zumbaa!', aerobicistä tai hyp-hyp-hyppelystä, zumba voi olla juuri sinun lajisi! Meidän se ei ollut. Ainakaan tänään. Tunti nimittäin herätti myös seuraavan kysymyksen: kuinka monta mahdollisuutta lajille oikeastaan pitäisi antaa ennen kuin voi oikeasti ja perustellusti sanoa, ettei sen harrastaminen ole kivaa?

Kevättunnelmissa

Sofian parhaat kaverit juuri nyt:

mikronisoitu ebastiini, natriumkromogligaatti, salmeteroli & flutikasonipropionaatti

Bubbling under:

Taloyhtiön pihalle tilaama roskalava. Sieltä on löytynyt jo hilpeän vihreät wc:n roskikset :)

Peace, Love and Ice Cream

...eli vanhat nuoret tykkäävät pelastaa maailman syömällä osa 2. Mikä yhdistää Helsinkiä, Tamperetta, Turkua ja Joensuuta? Kaikissa jaettiin tänään ilmaista jäätelöä! Kelpaa :)

Mumsmums, hyvää oli! Väkeäkin oli yllättävän paljon paikalla, olettaen että jäätelöiden jako tapahtui arkena klo 12 ja olin kuvitellut mummojen juoksevan vain ilmaisen kahvin perässä. Sofiahan siis itse karkasi töistä, koska omaa erityisen Soft spottinsa Ben & Jerry'sille. (Käydessäni tasan 10 vuotta sitten USA:ssa satuimme oleilemaan juuri heidän kotipaikkakunnallaan Vermontissa ja osumaan myös samaisten miesten jäätelöhippifestareille, joissa ei ollut pulaa jäätelöistä tai hipeistä tai hyvästä musiikista ;)

Kaiken lisäksi (vanhoja hippejä kun ovat) Ben & Jerry's välittää ympäristöstä ja ihmisistä tällä planeetalla ja on yhtiö, joka oikeasti käyttää voittojaan myös muiden hyväksi. Nytkin jäätelön syönnin yhteydessä sai äänestää, mihin kohteeseen heidän seuraava lahjoituksensa Suomessa menee. Tässä kohtaa olen jopa valmis hyväksymään sen, että Ben & Jerry'sin tuotteita levittää Euroopassa Nestle. (Muuten en periaatteistani luovu...Boikotoituani nyt 22 vuotta Shelliä sekin saadaan lopulta pois Suomesta, hah!)

Kurkistus

Sunnuntaina saatiin avaimet uuteen asuntoon. Viimeaikoina on tullut kieltämättä selailtua ehkä keskimääräistä enemmän erilaisia sisustuslehtiä ja -blogeja ja olen havainnut uuden kotini kalpean värityksen olevan edelleen erittäin trendikäs. Harmi vain että oma sisustusmakuni olisi jonkin verran etelämaalaisempi...siis värikkäämpi. Ihan pienenpieniä keskittymisvaikeuksia töissä, kun mieli palaa selailemaan maalikauppojen sivuja. Ah, ihana Tikkurila.

Tämä kuva ei siis (vielä) ole meiltä vaan täältä.

Lisäksi on pitänyt panikoida remonttimiehen hankinnasta, koska luulen että olen remonttijuttujen suhteen menetetty sukupolvi. Lähimpänä remonttia olen tainnut olla, kun 6-vuotiaana katselin isäni tapetoivan. Tuollaiset taidot varmaan siirtyy geeneissä..? Tein itselleni listan asunnossa kunnostettavista asioista ja siihen tuli 45 kohtaa. Hmm...

Yhden seinän suhteen olen jo päässyt päätökseen väristä: siitä tulee...valkoinen! Ei ole senkään värin valintaa kovin helpoksi tehty. Kaupasta lähti mukaan 17 värilastua, jotka kaikki näyttävät, no, valkoisilta. Rankan karsinnan jälkeen olen saanut vaihtoehdot rajattua kymmeneen. Todennäköisesti päädyn lopulta kuitenkin siihen "maalarin valkoiseen", jota kaikki kuitenkin pistää seinälleen.

Jos voisin laittaa seinilleni ihan mitä vaan, pistäisin sinne varmaan samaa kolibritapettia kuin Kootuissa muruissa. Voisikohan kylpyhuoneen tapetoida?

Pyrkimys minimalismiin?

Vanhat nuoret ovat ryhtyneet laihdutuskuurille, mikä taitaa näkyä myös blogijuttujen määrän laihtumisena. Kannustimena laihtumiseen ovat toimineet perinteisten kunnon ja itsetunnon kohottamisen lisäksi myös mm. liian pienet tuliaishousut Intiasta. Kevyeen ruokavalioon sopivia tuotteita voi onneksi metsästää lähikaupasta.

Sofia on tosin huomannut erittäin vaikeaksi elintapojen muuttamisen esim. syömisen suhteen: moni työssäkäyvä varmasti tietää, miltä tuntuu päivittäin kamppailla kahvihuonetarjoilujen kutsua vastaan... Ja kyllä, Sofia on liian heikko taistellakseen, kun seminaarista ylijäänyt sämpylä kutsuu syöjäänsä. Onneksi Sue-Ellen ja Marjatta (jotka ehkä "hieman" enemmän ovat asiaan panostaneet) ovat yhä ottaneet Sofian mukaan esim. sauvakävelylenkeille.

Viime aikoina Sofia on siis itsensä kutistamisen sijaan pyrkinyt minilmalismiin lähinnä sisustuksessaan ja koristanut kotiaan pahvilaatikoin. Vielä asuntoon on onneksi jäänyt muutama kuja, joita pitkin pääsee kulkemaan tietokoneen ja jääkaapin...eikun tiskipöydän väliä. Talon miespuolinen asukas on kyllä huolestuttavan monta kertaa huomauttanut, miten kivalta tyhjä kirjahylly näyttää. (No eikä näytä!)

(Niin nuo kirjahyllyssä olevat Suukot on ostettu ihan virpojia ajatellen. Hirveästi kyllä harmitaa jos ne jää itselle syötäväksi.)

Hyötyliikuntaa Sofialle on loppujen lopuksi tiedossa, kun noita laatikoita pian raahataan vanhasta asunnosta uuteen. Ainiin, pitänee vaihtaa kirjoittajakuvaus "asuntolainaa haaveilevasta" "asuntovelkaiseen"... Olisikohan seuraava tavoite sitten lottovoitto?

Heihei vanha koti!

Matkakaertomus Keralasta

Puolisen vuotta sitten Sofia tuli tulokseen, että aurinkoloma keskellä talvea voisi piristää kummasti ja varasi lentoliput Intiaan. Ja ihanaahan siellä oli...

Matkan valmisteluissa Sofia käytti apuna Marjatan aiemmin kirjoittamia ohjeita. Niihin Sofia lisäsi vielä moskiittoverkon hankinnan. Verkon isoimmaksi plussaksi (hyttysten loitollapidon lisäksi) osoittautui se, että sen alla voi tuntea olonsa todelliseksi prinsessaksi! (Varsinkin jos joku vielä olisi yöllä käynyt sammuttamassa valot huoneesta ja säätämässä tuuletinta eikä olisi tarvinnut itse kiipeillä edestakaisin...) Muistaakseni todellisella prinsessalla oli myös todella kova sänky ja sitä oli sängyt myös Intiassa...

(Vasemmalla kuvassa näkyy myös sähkökemiallinen hyttyskarkoitin)

Kuumuuskaan (34 astetta päivisin, 24 astetta öisin) ei haitannut Sofiaa, vaikka joillekin se näytti olevan liikaa (kuvassa).

Matkaa varten virkatun hattunsa, mangomehun ja lainaan saatujen aurinkovoiteiden turvin Sofian pystyi nauttimaan auringosta ilman auringonpistosta tai palamista. Kiitos Ambre solaire!

Kivoimpia asioita Intiassa (jo mainittujen auringon ja lämmön lisäksi):

- Kivilattiat, joilla sai (ja pitikin) tepastella paljasjaloin. Kengät piti riisua temppeleihin astellessa, mutta myös joihinkin kauppoihin mennessä. Tällaisia tilanteita varten aina valmiina oleva vanha nuori oli tietysti varannut käsilaukkuunsa kenkäpussin.

- Ruoka - esimerkiksi palmunlehdeltä tarjoiltu riisi + erilaisia sooseja maksoi paikasta riippuen 0,40-1,20 euroa. Ja ruokaa tuotiin eteen niin kauan kun vain jaksoi syödä. Eksoottisten hedelmien kausi ei ollut ihan juuri nyt parhaimmillaan, mutta torilta löydettiin keralan punaisia banaaneja ja chikuja. Viimeksi mainitut näyttivät keitetyltä punajuurelta, mutta maistuivat onneksi paremmalta :)

Sormilla syömiseenkin tottui yllättävän nopeasti ja kaikissa ruokapaikoissa oli aina käsienpesualtaat, joissa siisiytyminen onnistui ennen ja jälkeen ruokailun. Ihme ja kumma, Sofia selvisi reissusta myös ilman mahatautia, vaikka kaikenlaista tuli suuhun pistettyä (mukaan lukien nuo sormet).

Minibanaani!

- Kulkeminen erilaisilla liikennevälineillä.

- Ihanat värikkäät vaatteet. Asia, joka kovasti kiinnitti huomiota oli, että kaikilla näytti olevan moitteettoman puhtaat, silitetyt ja tärkätyt vaatteet. Venematkalla nähtiin sitten pyykkäreitäkin tositoimissa.

- Shoppailu. Melkoinen voittajatunne valloittaa mielen, kun selviytyy ulos useammasta hikisestä sovituskopista ja saa hankittua valikoiman ihania värikkäitä vaatteita myös itselleen. Puhumattakaan rannekoruista... Yhtenä saavutuksena on mainittava myös keskimääräistä englanninkielentaitoisemmalta miesmyyjältä saatu puhelinnumero (toki kohteliaasti varmisti ensin, että olen matkoilla vanhempieni enkä esim. mieheni kanssa ;) Eli jos jollain lukijoista on joskus menoa Kottayamiin, korukaupan Sameer esittelee seutuja varmaan mielellään.

- Englanti. Äidinkieli valtaosalla Keralan asukkaista on malajalam, joka näyttää ihan mielettömän hienolta kirjoitettuna. Suunnilleen kaikki puhuivat englantia muutaman sanan, vaikka useinkaan en kyllä ymmärtänyt siitä paljoakaan (no, eivät nekään aina ymmärtäneet minun vastauksiani). Joskus ymmärsin sanat, mutta en välttämättä intialaista ajatustenjuoksua...

Kokonaisuudessaan mahtava matka, joskin Intia saisi sijaita lähmpänä kotia. Paluulennot, joille lähdettiin klo 2.30 yöllä ja jotka kestivät lentokentillä hengailuineen noin 22 tuntia (ja tässä ajassa päästiin vain Helsinkiin asti) saivat Sofiassa aikaan krapulanomaisen tunteen ja harkitsemaan, josko henkistyminen olisi mahdollista vaikka ihan vaan Pielisjoen rannalla...