Festaritunnelmia

Kyllä! Vanhan nuoren mielestä paras festari on sellainen, jolla ei tarvitse ihmetellä kaatosadetta teltassa, vaan pääsee kotiin oman peiton alle nukkumaan ja jopa suihkuun! Viikonlopun asua ei tarvinnut paljoa pohtia, sillä tapahtuma oli varustanut ahkerat työläisensä pirtsakalla "duunaripaidalla" ja näyttävällä kaulakorulla
(kuva sivussa).

Juhlat alkoivat perjantaina, jolloin vettä tulikin kunnolla. Onneksi muina päivinä aurinko helli juhlijoita. Marjatan vinkit sateisen kelin festaripukeutumiseen: mukavat housut ja kumisaappaat

Sofia luotti kesäiseen kukkakuosiin:

Myös Sue-Ellen bongattiin paikalta. (Seurapiirijuoru: Muikea ilme johtunee päätösklubilla esiintyneestä CMX:stä tai festariheilasta.)

Eivätkä juhlat suinkaan päätyneet Päätösklubille... Seuraavana olivat vuorossa bongojatkot Kalevankadulla, joissa mm. omistettiin laulu Marjatalle (sanat jääköön salaisuudeksi...) Siitä jatkettiin juoksujalkaa joraamaan Tatteriklubille, jonka etupihalla meno oli ylimmillään, vaikka baari olikin sulkeutunut jo lähes tuntia aiemmin!

Kuvassa Marjatta ilmeisesti irtautuu ruumiistaan... Kuvien tarkkuudesta on ehkä pääteltävissä jotain myös kuvaajan olotilasta. Seuraavasta etapista jatkoja hakemassa kirjaston takana ei sitten olekaan kuvia, joten loppuaamun tapahtumat jäävät arvoitukseksi!

Loppuun vielä sisustusvinkki kaikille lukijoille, jotka mahdollisesti ovat muutamassa ensimmäiseen asuntoonsa. Vanha nuori tietää kokemuksesta, että huoneesta kuin huoneesta saa edustuskelpoisen lisäämällä 4 asiaa:
1) pöytäliinan
2) aidon itämaisen maton
3) taidejulisteita seinille
4) seinän väriin mätsäävät ikkunanverhot.

Ennen - Jälkeen:

Jos sisustusintoa ja rohkeutta riittää, voi pöydän alle lisätä vielä huoneen väreillä leikittelevän sisustuselementin. (Ja kun nauttii vielä muutaman jääkaappiin sijoitetun juoman, niin johan näyttää huone mukavalta!)

Kohta se on täällä

Johan tässä on taas vuosi odoteltu! Tällä viikolla kaupunkiimme tulee kummasti uutta eloa. Marjatan on tämä THE tapahtuma työllistänyt täysipäiväisesti jo tällä viikolla hänen miettiessään työvuorolistoja ja huonekalujen hankintaa ja miten parhaiten täyttäisi Rentolavan artistien toiveet (vuosien varrella ollaan mietitty mm. saako koko Joensuusta hummusta tai onko olemassa meetvurstia, jossa ei olisi sian eikä naudanlihaa...), mutta meidän muiden täytyy kärvistellä ihan tavallisissa töissä vielä muutama päivä. Sitten rok rok! Ja eiköhän tännekin saada muutama festivaalikuva ;)

Askel kohti aikuisuutta

Lauantaina vietettiin Marjatan täysi-ikäisyyden 10-vuotisjuhlaa. Siellä näytti muun muassa tältä:

Kaukkua leikatessaan illan emäntä polki lattiaa itsekseen

Sue-Ellen hepeneissään

Sofia valmisti päivänsankarille nimikkodrinkin (paljastettakoon lukijoille myös tämän kehuja saaneen juoman ainesosat: sitrushedelmälikööri Azoreilta, Olvin Lemon-virvoitusjuoma, tiivisteestä valmistettu mansikkamehu ja sitruunaviipale)

Illan ohjelmaan kuuluivat mm:
- Alkumaljat
- Ensin suolainen (kasvis)ruoka ja sitten vasta kahvi ja kakku
- Sä kasvoit neito kaunoinen
- Musiikkivisa, jossa testattiin tietoa päivänsankarin syntymä- ja täysi-ikäistymisvuosilta
- "Jytää"
- Suuren lahjapaketin avaus

Enemmän kuvia varsinkin maittavista ruoista löytyy juhlissa mukana olleen vanhojen nuorten ystävän blogista. Välillä käytiin tanssahtelemassa Michael Jacksonin tahtiin paikallisessa baarissa, ja sitten taas jatkettiin. Ja viimeiset osallistujathan poistuivat juhlapaikalta vasta kuuden jälkeen aamulla...

Mökkielämää ja puutarhanhoitoa

Kesämökki - mitä mainioin paikka kaupunkilaistuneelle vanhalle nuorelle rentoutua ja tuntea yhteenkuuluvuutta luonnon ja metsän eläinten kanssa (kuvassa orava).

Nuoruudesta johtuen omia mökkejä ei vanhoilla nuorilla vielä ole (tosin Marjatta on jo toiveikkaan tilannut isältään valmistujaislahjaksi tontin), joten mökille pääsy vaatii aina jonkinmoisen mietiskelyn / kyselykierroksen siitä, kestääkö pää omia vanhempia / muita sukulaisia ja kuinka monta päivää vai olisiko mahdollisesti jonkun kaverin vanhempien mökillä tilaa vielä muutamalle kesänviettäjälle.

Mutta mitä ihmettä - vanhuus ei tule nuorelle yksin tässäkään asiassa. Kun mökille on vihdoin päästy, ei vanha nuori tyydykään enää lojumaan tyytyväisenä rannalla hömppäkirjan parissa kuten ennen, vaan tuntee pakottavaa halua esim. risujen kantoon ("jos vaikka alkaisin kasata ens kesän kokkoa!"), nikkarointiin ("hei noi hirvensarvet pitäis vaihtaa!") ja tiskaukseen laiturilla. Ja ennen kaikkea, mieleen nousee jo hieman kulunut kysymys: "Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?", joka synnyttää välittömästi tarpeen kitkeä porkkanapenkki tai kuten Sofian tapauksessa - perustaa raparperipenkki kivikkoiseen kangasmaastoon.

Tässä vaiheessa siirrytään minäkertojaan:
Kaivettuani raparperipenkille kuoppaa koko aamun (klo 6-9) isänmaallista henkeä puhkuen (yrittäkää itse kaivaa juurikkoista maata miettimättä Väinö Linnaa ja kaikkia juoksuhautoja kaivaneita miespolvia) huomasin tyytyväisenä muidenkin jo heräilevän ja pakotin koko sukuni katsomaan kätteni jälkeä (kuvassa)

Kuvassa näkyvät lenkkarit ja verkkarit (ja niiden sisällä olevat jalat) kuuluvat poikaystävälle - itsehän suoritin kaivuutyöt naisellisesti farkkuhameessa ja valkoisissa varvassandaaleissa.

Paikalle saapunut miesvoima oli sitä mieltä, että kuopassa olisi kuitenkin parantamisen varaa ("vai niin!"), joten pian kuoppa näyttikin jo huomattavasti isommalta. Sitten vaan puutarhakauppaan hakemaan taimet ja kompostista usempi kottikärryllinen tehokasta multaa kehiin, niin eiköhän noista varsista pian päästä keräämään satoa!

Ja raparpereistähän voi valmistaa muun muassa raparperilottaa:

Kakkulautanen - Aino Aalto/Iittala, lusikka - Savonia/Hackmann, iso lautanen - citymarket, pöytäliina - kirpputorilta

Pienellä präntillä voin tunnustaa, että toisin kuin muut blogin vanhat nuoret, jotka voisivat taidoillaan perustaa vaikka pitopalvelun, itse olen melko avuton ruoanlaittaja. Onneksi poikaystävä on näppärämpi ja valmisti tämän pian mökiltä paluun jälkeen.