Vihreää! Vihreää!

Parsakaalia, sitruunaruohoa ja kesäkurpitsaa

Joku ehkää muistaa, miten Sofia eräänä kesänä löysi sisäisen viherpeukalonsa ja päätti istuttaa raparperin mäntymetsään. Raparperit ovat (ekä hieman yllättäenkin) kukoistaneet, mutta valitettavasti istutuspaikka sijaitsee n. 350 kilometrin päässä kotoa.

Sekalaisia yrttejä

Onneksi ruokaa voi saada lähempääkin - kaupungin vuokraamalta palstalta. Sellaisen hankkiminen oli tosin varsinaista salatiedettä: netistä ei löytynyt asiasta pihaustakaan, vaikka TIESIN palstoja olevan olemassa, kun olen monesti ohi polkenut ja kavereillakin on oma viljelmä ollut. Onneksi näiltä kavereilta sain sitten vihjeen, että palstoja varten pitää mennä ihan itse jonottamaan kaupungin infopisteeseen. Kivikautista...

Chilejä

Kun palsta oli saatu, sen etsimisessä oli myös oma hommansa. Käsin piirretty kartta oli kyllä mukana, mutta maastossa palstat on ilmeisesti merkitty viimeksi joskus 20 vuotta sitten ja aika iso osa alueesta oli pajukkoa. Palsta, jonka oletamme kuuluvan meille oli sentään vain enimmäkseen heinikkoa.

Tähän se meidän vihannesparatiisi nousee

Loppujen lopuksi onnistuin kaivamaan heinien alta esiin myös herukka- ja karviaispensaan. Ja viereiseltä joutomaalta saimme palstalle siirrettyä raparperin (ja mullan mukana ilmeisesti myös nokkosia).

Avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa

Apua, kotini on muuttumassa kasvihuoneeksi! Ihan jokainen ikkunalauta on täynnä palstalle myöhemmin siirrettäviä taimia. Siis IHAN JOKAINEN, kuten kuvatkin yllä todistaa. Ja silti piti jostain päähänpistosta tilata vielä lisää kasveja Viherpeukaloilta. (Palautetta: tilatut chilit oli ihan täynnä kirvoja. Argh! Toivottavasti lähtevät mäntysuopaliuoksen suihkuttelulla eivätkä tajua levitä muihin kasveihin.)

Amppelitomaatteja ja chilejä