maanantai 27. helmikuuta 2012

Testissä: meksikolainen ruoka

Jos edellisessä postauksessa oltiin suomalaisuuden ytimessä, niin matkustellaan nyt sitten vähän maailmalla: viikonloppuna käytiin nimittäin Helsingissä ja kaiken muun hauskan lisäksi käytiin vasta avatussa meksikolaisessa ravintolassa hankkimassa totaalinen ruokaähky.

  
Viime syksystä lähtien tavoitteena on ollut päästä syömään Eat.fi:ssä Helsingin parhaimmistoon rankattuun Cafe de Nopaliin, mutta kun noita reissuja etelän suuntaan on varsin harvoin, niin vierailu vain jäi... niin että kun nyt vihdoin päätettiin aie toteuttaa, kahvila olikin suljettu (ilmeisesti kuitenkin vain toistaiseksi!) ja ovessa lappu toivotti tervetulleeksi nurkan taakse avattuun ravintolaan. Sinne siis!

Tultiin Patronaan 20 minuuttia aukeamisen jälkeen (auki 16-22), jolloin paikalla oli vasta yksi pariskunta meidän kolmihenkisen seurueemme lisäksi. Puoli tuntia myöhemmin oltaisiin todennäköisesti jouduttu jonottamaan, ja tarjoilija kehottikin jatkossa turvautumaan pöytävaraukseen.

Patrona, Annankatu 20

Koska paikassa oli myös kivan näköinen baari ja juomalista kaksi kertaa ruokalistaa pidempi, päätettiin aloittaa alkudrinkeillä ja tilasimme muun muassa "meksikolaiseksi lonkeroksi" tituleeratun juoman (yhteistä lonkeron kanssa oli lähinnä ulkonäkö). Parhaaksi meidän kolmen hengen porukka rankkasi kuitenkin juoman, jossa oli korianteria ja guavaa - juoman nimi tosin oli niin pitkä ja vaikea, että se ei kyllä tarttunut päähän... (Voi tosin olla, että juoma voitti siksi, että oli meidän valitsemista vähiten suolaisin. Vesikarahvi tuli alkujuomien jälkeen tarpeeseen!)


Ravintola oli kolmatta päivää auki ja siksi vielä vähän vaiheessa - me tosin pidimme kovasti esim. käsin kirjoiteuista/kopioiduista ruokalistoista. Alkupaloja oli tarjolla neljä ja pääruokia kolme, eli lähes kaikkia pääsimme kokeilemaan. Tarjoilija myös selitti innokkaasti kaikkien ruokien koostumuksesta ihan kysymättäkin ja neuvoi muun muassa oikeat tavan nautti "tacitoksia" (Ensin päälle puristetaan lime, sitten lisätään punaista tai vihreää soosia (tai molempia?) ja sitten ne syödään sormin.

Ceviche. (Suolasirottimetkin oli muuten ihan Meksikossa valmistettuja)
Ruoissa oli kyllä hauskinta se, että maut oli ihan erilaisia, kuin mihin on tottunut. Ei todellakaan mitään "suomalaiseen makuun" pelkistettyä huttua (nimim. kaupunkimme Amarillossa tulee aika usein käytyä) vaan ruokia, joita oikeasti voisi kuvitella saavansa eteen Meksikossa. Kaksi asiaa yhdisti kyllä kokonaisuutta: lime ja korianteri - niitä löytyi varmaankin jokaisesta ruoka-annoksesta. Ruokien tulisuus sen sijaan oli varsin matillista, ja sitä pysyti hyvin säätelemään itse salsojen annostelulla. 

Pääruoat

Annokset olivat kooltaan ehkä yllättävänkin suuria, niin että emme sitten alku- ja pääruokien jälkeen yksinkertaisesti enää pystyneet venymään jälkiruokiin. Paitsi juomaan jättikupilliset kaakaota (tuovat sen kuulemma itse Meksikosta) ja kahvia, nomnomnom... Molemmissa oli ihanan paljon kanelia!

Varsin mainio tapa viettää lauantai-iltapäivä! Ensi kerralla Helsingissä yritämme sitten päästä maistelemaan makeita herkkuja sinne alkuperäiseen kohteeseen, joka ilmeisesti jatkaa kahvilana, kun ruokailut keskittyvät tuonne ravintolaan (tai ainkin näin luin facebookista).

P.S. Vinkkinä, että naistenhuone on se, jonka kuvassa linnulla on silmäripset. Poikien vessan linnulla on taas puolestaan vähän Elviksempi letti.

2 kommenttia:

  1. Onpa herkullisennäköistä - pidän texmex-ruuasta:D

    VastaaPoista
  2. Sinne vaan sitten Patronaan kokeileman ;)

    VastaaPoista