Suomalaisuuden ytimessä 1: Kahvi

Hangossa tiedetään

Olen aina ollut enemmän teen litkijä kuin kahvinkittaaja. (Suosikkiteeni on muuten tällä hetkellä mate-maracuja, jota vaikuttaa löytyvän vain tasan yhdestä venäläisestä supermarketista. Viimeksi ostin samantien 50 pussia). Jos juon kahvia, juon sen maidolla (tai vielä parempi: kermalla!), mutta ilman sokeria. Kahvia opin keittämään ensimmäisessä kunnon työssäni yo-kirjoitusten jälkeen, mutta tämän laulun muistan kyllä jo lapsuudesta:

Varsinkin ulkomailla kahvia tulee kuitenkin juotua, jopa siinä määrin, että eräskin kämppikseni oppi toteamaan "Ei enää kahvia sulle". Kolmen kupin jälkeen alkoi nimittäin energiatasoni olla varsin piikissä, ja ilmeisesti sinnetänne poukkoileva Duracell-pupu ei sitten olekaan parasta mahdollista seuraa.

Jäätyäni nyt muutamien matkojen ja uuvuttavien seminaarien seurauksena yllättäen koukkuun kahviin ymmärsin, että joskus on kai vain turha yrittää pyristellä geenejään vastaan - suomalaiset ovat tiettävästi juoneet kahvia jo vuodesta 1637(!). Tämän kunniaksi päätin perustaa blogiin uuden sarjan Suomalaisuuden ytimessä. Katsotaan mitä saadaan aikaan, tässä näin alkajaisiksi minun TOP-3 kahvini:

 3.sija: Jääkahvi. (Tai jäätelökahvi.) Ehkä parasta kesäjuomaa koskaan - tämä yksilö nautittiin vuosia sitten Kreikassa

 2. sija: Kahvi, joka on melkein liian hieno juotavaksi - tämä caffelatte minulle tarjoiltiin Roomassa, mutta lähes yhtä hienon olen joskus saanut jopa Petroskoissa (siellä kahviin oli lisätty lisäksi kanelia, mikä antoikin yllättävän hauskaa makua juomaan!)

kuppi - läksiäislahja, lautanen - Iittala /Aino Aalto, kirja - kirjastosta

1. sija: Kiireettömän sunnuntain aamukahvi oli ehkä vähän laihaa, mutta kipusi voittajaksi  tunnelmansa takia. Ja tuon onnistuneen banoffeen. Ja kirjakin oli ihan tosi hyvä!